maanantai 30. syyskuuta 2013

Syyskuvia

Syksyllä tulee aina kauhee hinku sytyttää punanen lamppu, pistää kynttilöitä palamaan ja alkaa vääntää jotain esitystä. Tulee aina mieleen syksyisin sellaisia tiettyjä kuvia ja tunnelmia, mitkä haluaisi siirtää lavalle. Sitten ne ei välttämättä toimikaan keväällä tai kesällä lavalla, vaan ne pitäisi nimenomaan esittää myös syksyllä.

Nyt mulla on tavallaan hyvä syykin valmistella mielessäni esitystä, koska on parin vuoden sisällä tehtävä lopputyöohjaus. Ei välttämättä ole yhtään liian aikaista alkaa miettiä sitä. Apua, sehän esitetään tammikuussa, eli ensi-ilta olisi viimeistään kahden vuoden päästä, luultavasti jo vuoden päästä!

Myös erilaisten kirjotushommien ja esimerkiksi naamioiden värkkääminen on jotenkin syksyllä paljon mielekkäämpää kuin kesällä. Kesällä tietokoneen ääressä istuminen tuntuu vaikealta. Myöskin naamoiden tekemisessä on ihan omaa viehätystä ja mystiikkaa, kun niitä värkkää syksyllä ja uuni on kuumana ja siellä ne paperimassahahmot kuivuu.

Yleensä kaikki esitykset mitä oon tehnyt, ovat saaneet alkunsa syksyllä. Ei kesällä tee mieli ajatella mustaa koppia.

Aiemmin olen aina itse hommannut esityksiä varten jonkun esitystilan ja harjoituksia on pidetty missä milloinkin, jopa olohuoneessa Kaivokselassa. Nyt ensimmäistä kertaa ei tarvitse sitä niin miettiä, kun esityksen voi valmistaa koulun tiloihin. Luksusta. Toisaalta juuri se on ollut kiinnostavaa, etsiskellä ja tutkailla erilaisia tiloja. Tiloista maksaminen ei sitten olekaan ollut niin kivaa. Joten enköhän mä tee tulevan esityksen ihan suosiolla koulun teatterisaliin, saa kerrankin kunnon teatteritilan, valot ja äänilaitteet ilmaiseksi. Ehtii noita sitten taas myöhemmin tehdä luovemmissa ja erikoisemmissa olosuhteissa.




lauantai 28. syyskuuta 2013

Tää on nyt sitä

Tää on nyt just sitä mitä mun pitää tehdä ja mitä mä haluun tehdä. Tämä koulu. Tämä ala. Ehkä siksi taas pelottaa niin paljon. Toive on toteutunut ja olen saanut uuden mahdollisuuden.

Ehkä se on vaan niin, että jotain muutakin pitäis keksiä tässä uudessa ja vieraassa kaupungissa. Ainakin tanssitunneille heti kun tää flunssa on ohi. Liikaa tyhjiä hetkiä.

Mistä sais uusia unelmia?




torstai 26. syyskuuta 2013

ÄÄÄ!!

Fyi fan miten jotkut koulupäivät ovat turhauttavia! Liian vähän tekemistä ja liikaa lätinää. Tänään oli sellainen päivä. Justiin, kun pääsee vauhtiin, niin sitten koulu jo loppuukin. Nyt olis vaan sellainen olo, että pitäis päästä tekemään mahdollisimman paljon ja jättää liika puhuminen myöhemmäksi. Siihen hetkeen, kun on päässyt vähän pidemmälle. Turhauttaa, kun harjoite kestää minuutin ja sitten siitä keskustellaan puoli tuntia vaikka muutama minuutti keskustelua riittäisi ja sitten voisi kokeilla uudelleen. No, on täällä paljon tehtykin. Ja tietenkin jonain päivänä oon itsekin enemmän analysointituulella.

Välillä kaipaan kipeästi päiviä tanssikoulussa, jossa fokus oli tekemisessä, tekemisessä, tekemisessä ja päivän päätteeksi oli oikeasti sellainen olo, että nyt on tehty ja opittu paljon. No, ensviikolla jatkuu fyysisen teatterin kurssi, maskit ja clovneria ja pääsee taas rehkimään! Fyysinen treenaaminen tietenkin myös tuo endorfiinia kehoon ja ymmärrän, miksi jotkut hurahtavat niinkin turhalta tuntuvaan hommaan kuin bodaamiseen tai överiksi menevään kuntosaleiluun. Liikkumisesta tulee sellainen olo, että on tyytyväinen olo itseen, vaikka olisi vain tehnyt jotain niinkin järjetöntä kuin nostellut painoja.

Tanssitreenaamisen tulokset ovat selkeämpiä: opin piruetin, nyt voin käyttää sitä ja toistaa sitä ja oppia kaksoispiruetin. Teatterin tekeminen on monisyisempää ja psykologisempaa. Näyttelijän taito on jotenkin abstraktimpaa kuin tanssijan taidot. Voin sanoa, että olen taitavampi ja tiedostavampi näyttelijänä kuin kymmenen vuotta sitten. Sitten kuitenkin, kun teen jonkin kohtauksen se taito ei välttämättä näykään heti. Miten osoitan minuutissa että "osaan näytellä". (Ehkä mulla sitten on näyttelijäntaidoissa vaan niin paljon aukkoja, että se siksi tuntuu mahdottomalta.) Ja miten pääsisi ylipäänsä siitä, että pitäisi osoittaa tai osata jotain jo valmiiksi. Opiskelemaanhan tänne on tultu.

Näytteleminen liittyy aina johonkin kontekstiin. Siksi näyttelijän taidoilla ei voi myöskään briljeerata samalla tavalla kuin jollain tanssimuuvseilla tai akrobaattisilla jutuilla. Siksi näyttelijän taitojen oppiminen ei ehkä ole niin palkitsevaa kuin jonkin tanssijutun oppiminen.

No mutta takaisin tähän päivään. Naturalistisen teatterin tekeminen on mulle melko vierasta näyttelijänä. Olen jonkin verran ohjannut kohtauksia esiintyjille, joissa ei ole tarkoitus "näytellä" ollenkaan, joissa he tekevät erilaisia yksinkertaisia tekoja omana itsenään. (En tiedä, miksi genreä kutsutaan, muistuttaa tanssia mutta on arkisempaa toimintaa ja mielestäni aika kiehtovaakin.) Mutta mitä se tarkoittaa, että esität naturalistisesti jotakuta muuta, esim. vanhusta ja teet yleisölle selväksi, että olet vanhus, joka on vaikkapa surullinen? Pakkohan se on jotenkin näyttää kehollisesti, muutenhan olet vain oma itsesi?




Mä vihaan itsekin sellaista teennäistä näyttelemisen näyttelemistä ja luonnollisuus on hieno asia mutta mitä se naturalistinen näytteleminen on? Miksei sitten samantien voi tehdä aidosti omana itsenään asioita lavalla, toimia ja eläytyä, miksi pitää esittää vanhusta?! Mulle on jotenkin luonnollisempaa, että joko oon omana itsenäni lavalla tietenkin ottaen huomioon aktiivisuuden tasot, fokukset yms. tai sitten oon naamio päässä ja esitän  tilainteita jossakin fyysisesti selkeässä hahmossa. Mutta mitä helvettiä se on, että esitän vanhusta luonnollisesti? Se tuntuu jotenkin omituiselta ja teennäiseltä. En tajuu. Miten mä muuta kuin näyttelemällä teen selväksi, että oon vanhus, kun en oikeasti ole?  Ja just se realistinen näytteleminen on jotenkin fuulaa. Ei voi olla täysin luonnollinen, jos näyttelee?!

Ehkä kyse naturalistisessa ja realistisessa teatterissa on vain todellisuuden mahdollisimman tarkasta toistamisesta ja imitoimisesta. Havainnointia ja tarkkuutta, sitä kai se on parhaimmillaan. Tekninen taito siis, eikä mitään psykologisointia.

Enkä mä usko, että analysoiminen ainakaan auttaa oivaltamisessa vaan tekeminen. Miten tän turhautuman saa purettua, kun on flunssa eikä pääse lenkillekään! Ja tulee kyllä tavallaan nyt ikävä taas fyysisen teatterin pariin, jossa ei yritetä olla luonnollisia vaan ihan  reilusti ja kunnolla koko fysiikalla esitetään jotain.

Miten mä oon nyt näin jumissa tän näyttelemisen kanssa! Ilmeisesti se on hyvä asia, kun oivaltaa uusia asioita itsestä mutta toisaalta tuntuu, kuin oisin taantunut kymmenen vuotta. En osaakaan taas yhtään mitään! No, eihän meillä ollut perusteellista näyttelijäntyötä Metropoliassa kuin yksi vaivainen kurssi, hahmometodi ja sitten oli Simo Routarinteen Johnstonen metodeihin perustuva improkurssi. Täällä selkeästi lähdetään enemmän näyttelijäntyön perusteista. Jep, näyttelemisen taito on aika tärkeä ohjaajan työn perusta mun mielestä. Lisäksi on hyvä nyt tehdä kerrankin improja, joissa ei tarvitse olla hauska, hauskuus ei ole se, mitä näissä improissa haetaan. (Johnstonen improissa idea on nopeus, näppäryys, impulsseihin tarttuminen ja yleisön hauskuutus, Stanislavskilaisissa improissa enemmänkin tekninen havainnointi, itsensä kuunteleminen, luonnollisuus/totuudellisuus ja fokus.)

Hirvittävän kiinnostavaa silt kaikesta angstista huolimatta! Odotan, että oma opettajamme pääsee ensi viikolla paikalle vetämään tätä kurssia, niin päästään kunnolla asiaan. (Tällä viikolla meillä on ollut sijainen.) Ja sitten jatkuukin ne toiset kurssit.

Maailmassa on aivan liikaa huonoa näyttelemistä, näyttelemisen näyttelemistä, siihen en haluaisi enää sortua! Mutta tällä improkurssilla tuntuu, että teen kokoajan kaikkia aloittelijoiden virheitä. Ja kun tehdään sitten se yksi harjoite päivässä, mikä menee perseelleen, niin se leimaa koko päivän. Huonous jää jotenkin päälle.

Mutta kai se on pakko vaan uskaltaa olla hemmetin huono ja toistaa samoja virheitä ja kliseitä, että pääsee eteenpäin. Turhautuminen on kuitenkin huomattavasti parempi olotila kuin tiistain ahdistus ja suru! Etiäppäin!

tiistai 24. syyskuuta 2013

Tiistaiangstia

Olemme tehneet parin päivän ajan erilaisia miimisiä improharjoitteita ilman mitään näyttelemistä. Hyödyllistä pitkästäaikaa. Yritin tänään esittää, kuinka pesen mutteriespressopannun aamuisin. Unohdin, mihin laitoin kannen ja vaikeahan sitä oli löytää, kun se oli näkymätön.

Kehittelimme itsellemme myös jonkinlaisen riitin viiden valitsemamme esineen avulla. Minä löysin tarpeistosta paljon joulukrääsää, joten valitsin riittiesineiksi pukinparran, valkoisen peruukin, poron sarvet, joulupalloja ja kynttelikön. Riittiin kuului joulupukin asusteiden pukeminen päälle ja joululaulujen laulaminen. Lopuksi piti kertoa, mitä riitti minulle merkitsee ja miten ja miksi suoritan sen joka aamu. Huomiseksi pitää suunnitella mihin fokus milloinkin suuntautuu missäkin kohtaa riittiä; suuntautuuko se sisäiseen mieleen, ulkoiseen tilaan eli huoneeseen vai johonkin abstraktiin ulkoiseen maailmaan.

Kaikki tuntuu nyt menevän päin helvettiä. Harjoitteet, oleminen ryhmässä, mielialat. Mitään kehitystä ei ole tapahtunut omassa päässä kymmenen vuoden aikana, tuntuu siltä. Vaikka taidoissa olisikin kehitystä tullut, olen sama vanha ongelmainen ja kompleksinen Tiia kuin ennenkin. Lopettaminen ja luovuttaminen ei ole tällä kertaa ratkaisu. Mutta helvetin vaikealta kaikki taas tuntuu. Ei sinänsä itse teatterin tekeminen mutta kaikki siinä ympärillä, ihmiset, ryhmät, oma tunteellisuus ja ailahtelevuus. Tuntuu, että olen taantunut jonnekin lapsuuteen taas. Miten niiden ongelmien kanssa oppisi elämään ja tekemään töitä. Miksei elämä voisi joskus vain sujua hyvin?

Asiaa ei auta turhautuminen kielen kanssa. Olin kyllä varautunut, että sosiaalinen elämä saattaisi hyljeksiä minua suomenkielisyyteni vuoksi mutta enemmänkin ongelmia on ollut itse opetustilanteissa, kun en ymmärrä joitain ohjeita. Tänään esimerkiksi sattui tragikoominen tilanne, kun en ymmärtänyt monivaiheisen polttopallon sääntöjä ruotsiksi ja sain sen vuoksi pallosta täysillä melkein silmääni. Nyt se naurattaa mutta sillä hetkellä vitutti rankasti. Onneksi ei mennyt näkö.

maanantai 23. syyskuuta 2013

Teatteriopintoja ja alkukankeutta

Olen jatkanut tänä syksynä kesken jääneitä teatteri-ilmaisun ohjaajaopintojani. Kursseilla opetus on joko englanniksi tai ruotsiksi. Osallistun kolmelle kurssille tässä jaksossa: trestlemaskikurssille nelosten kanssa, akrobatian kurssille kakkosten kanssa ja sitten olen ykkösten kanssa aina, kun ehdin improkurssilla ja mitä heillä nyt onkaan. Tyhjiä hetkiä ei pahemmin onneksi jää. Iltaisin olisi tarkoitus mennä tanssitunneille tanssikoululle mutta toistaseksi ei ole vielä ollut energiaa naamiokurssin ja akrobatian jälkeen.

Opiskelu ruotsiksi ja englanniksi sujuu mutta kommentointi, keskustelu ja pohdiskeleva ja järkevä palautteen antaminen muille on vielä vaikeaa. Jos aamulla on opetus englanniksi, menee aina hetki ennen kuin pääsee iltapäivällä taas ruotsiksi vauhtiin. Viimevuonna opiskelimme aika paljon englanniksi tanssikoulussa, joten ihan uutena tämä ei tule, vaikka olenkin surkea puhumaan englantia. Ruotsin kielestä pidän kuitenkin enemmän ja mitä paremmin ruotsi sujuu, sitä enemmän tykkään kuunnella itseäni puhumassa sitä. Jostain syystä myös "oikean" ärrän käyttäminen on luontevampaa ruotsia puhuessa. Englanniksi meillä on opetusta sen vuoksi, että meillä on tänä syksynä kaksi saksalaista vaihtaria.

Naamiotyöpaja kesti kaksi viikkoa ja jatkuu vielä ensi viikolla pari päivää. Sen jälkeen jatkamme clownerialla. Lopuksi teemme pienen demon, osa maskeilla osa ilmeisesti punaisilla nenillä. Meillä oli käytössämme Trestle-basic maskisarja ja teimme aika paljon töitä pareittain, antaen ohjeita ja palautetta toiselle. Trestle maskit ovat kovaa muovia, silmänreiät ovat pienet ja mitään hengitysreikiä ei ole. Ne ovat kokomaskeja eli suu ei näy. Teimme ensimmäisen viikon kokonaan valmistavia fyysisiä harjoitteita. Työskentelimme still-pointtien, pre-actionien (esitoiminto), tasapainon ja aktiivisuuden tasojen kanssa. Pre-action oli minulle näyttelijänä aivan uusi asia. Onhan siihen tottunut katsoessa piirrettyjä tai jotain hyvin karrikoitua esitystä tai Chaplinin kulkurihahmoa, mutta naamoiden kanssa en ole siihen törmännyt. Enkä sitä vieläkään yksiselitteisesti osaisi tässä selvittää. Pre-action edeltää toimintaa, ikäänkuin vähän "takaisin kelaa" tapahtumaa. Se tavallaan voimistaa ja alleviivaa itse toimintoa. Esimerkiksi, kun näyttelijä on istumassa alas, hän kohoaakin sitä ennen vähän ylöspäin. Tai jos näyttelijä on menossa pois lavalta, hän ottaa hieman takapakkia ja sitten vasta poistuu. Ohjaaja kuitenkin painotti sitä, että emme näyttelisi pre-actionia vaan tekisimme sen oikeasti.






Stillpointit ovat tärkeitä naamionäyttelemisessä, jotta huomio saataisiin kiinnitettyä sinne, missä tärkeä liike tapahtuu. Jos kaikki näyttelijät liikkuvat yhtäaikaa kokoajan, ei huomio kiinnity mihinkään. Stillissä on kuitenkin myös säilytettävä jännite, stilli ei ole löysä ja rento asento. Stilli on myös tärkeä naamioiden kanssa. Jos naamio heiluu kokoajan, sitä on vaikea seurata ja illuusio katoaa.

Tasapainoharjoitukset ovat tärkeitä, koska asennot, joissa paino on aivan tasaisesti keskellä, eivät usein ole kiinnostavia lavalla. Jo pieni epätasapaino on kiinnostavaa; liikkeen ei tarvitse olla iso, jotta epätasapaino saavutetaan. Näyttelijän on hyvä työstää tasapainoaistiaan erilaisten harjoitteiden avulla.

Seitsemän aktiivisuuden/jännitteen tasoa -harjoite oli minulle entuudestaan tuttu mutta oli hyvä palauttaa se mieleen. Ykkönen harvemmin on kiinnostava lavalla. Se on täysin passiiivinen ja sisäänpäinkääntynyt aktiivisuuden taso. Seiska taas on täysin kaoottinen ja sitä tasoa on mahdoton pitää yllä kovin kauaa. Toiminto on hyvä aloittaa pienemmästä aktiivisuuden tasosta, niin on varaa kasvattaa sitä isompaan. Jos aloittaa kutosesta, ei ole paljoa varaa kasvattaa. Jokaisella hahmolla on myös oma aktiivisuuden tasonsa. Yleensä kiinnostavia ja yleisimpiä tasoja lavalla ovat tasot kolmosesta kutoseen. Myös teatteriharjoitteita tehdessä pitäisi aktiivisuuden tason olla ainakin kolmonen, joka on ulospäin suuntautuva passiivisen kakkosen sijaan.

Teimme myös tunnetilaharjoituksia ts. kuinka tunteet näkyvät tilassa ilman, että kasvoissa tapahtuu mitään. On turha ilmeillä kasvoilla, kun naamio peittää ne kuitenkin. Emme käsitelleet tunteiden näkymistä kehossa sen enempää. Ehkä olisi voinut vielä vähän kerrata. Aiemmin näitä olen opiskellut vähän perusteellisemmin  Soile Mäkelän maskikurssilla Helsingissä.

Teimme myös mielestäni hyvin hyödyllisen harjoitteen, jossa on kaksi näyttelijää, jotka vuorotellen tekevät jonkin toiminnon, johon toinen aina vastaa. Liikkua saa vain vuorotellen, ei yhtäaikaa. Tällaisia harjoitteita pitäisi tehdä enemmän, sillä se oli yllättävän vaikeaa ja opettavaista.

Teimme myös erilaisia pieniä koreografioita ottaen huomioon tilan ja vartalon suorat viivat, ympyrät ja diagonaalit. Jokin näistä muodoista oli valittava ja otettava se kroppaan, liikkeeseen ja tilasuhteeseen.

Itse naamioharjoitteisiin pääsimme toisella työpajaviikolla. Fyysisesti hyvin rankkaa tekemistä. Emme käyttäneet ollenkaan peiliä, vaan peilinä toimi pari, joka antoi palautetta ja ohjasi toista parhaaksi katsomaansa suuntaan. Jotkut hahmot löytyivät helpommin kun toiset. Kokeilimme muutaman päivän aikana kolmea eri maskia. Minä testasin iloista, yllättynyttä ja surullista maskia. Sitten kun olimme vartin verran kokeilleet jotakin maskia, teimme pieniä improkohtauksia kunkin maskin kanssa. Ensin jokainen yksinään (sukkien hakeminen lavalta, reaktio esiripun nousemiseen ja raivokkaaseen yleisöön), sitten pareittain (ensitreffit, lääkärissä käynti, kuntosali, kauppareissu yms.). Ohjaaja selitti kokoajan tilannetta ja piti näyttelijöitä kartalla siitä mitä tapahtuu, koska naamion takaa ei oikeastaan näe mitään, mitä toinen näyttelijä tekee. Mitä pidemmälle pääsimme, sitä vähemmän ohjaaja kommentoi tapahtumia.

Lopuksi valitsimme yhden maskin, joka oli mieluisin itselle. Työstämme joko pareittain tai soolona pienen kohtauksen, jonka teemme loppuun kurssin jatkuessa ensi viikolla. Minä teen (ylläriylläri) soolon. Nyt on onneksi hieman hengähdystaukoa ja muita opintoja tässä välissä.

On ollut hieman henkisesti rankkaa toimia kahdessa ryhmässä, jotka ovat jo niin hitsaantuneet yhteen. Varsinkin kakkosten kanssa akrobatian tunnit ovat olleet vähän kuin "tunkeutumista sisäpiiriin". Yksinäiseltä sudelta tuntuu siellä olla. Täytyy nyt vaan yrittää keskittyä itse tekemiseen ja olla itse ystävällinen. Ehkä tilanne muuttuu pikkuhiljaa. Neloset ehkä helpommin sopeutuivat uuteen tunkeilijaan. Helpointa ja rennointa on ollut opiskella ykkösten kanssa, ehkä siksi, että olin ensimmäisen viikon heidän kanssaan ja ollaan aloitettu nyt samaan aikaan tämä koulu ja ehkä osaksi myös persoonien vuoksi. No, pari viimeviikkoa on olleet tosi rankkoja, fyysisesti, henkisesti ja emotionaalisesti. Ehkä vielä toipumista muutostakin ja tottumista uusiin kieliin, kotiin ja kaupunkiin ja sitten lisäksi kolmeen erilaiseen ryhmään.

Kun pari vuotta opiskelen tähän tahtiin, niin eiköhän musta tuu aika hyvä!




keskiviikko 14. elokuuta 2013

Kesän tanssiopinnot ja treenit

Töiden vuoksi tanssiopinnot jäivät lähes kokonaan touko-kesäkuulta. Nyt heinä-elokuussa olen hieman petrannut. Olen sentään ohjannut, kuvannut ja leikannut pienen tanssielokuvan tässä kesä-heinä-elokuun aikana. Sekin ja muut kouluhommat ovat vähän rajoittaneet omilla tanssitunneilla käymistä kesän aikana. Tällä- ja ensiviikolla olisi tiedossa kymmenen tanssituntia dance hallista breikkiin. Enkä nyt tosiaan muista ihan kaikkia juoksu- ja pyörälenkkejä keskikesältä. Valitettavasti muuta kuntoilua on selvästi enemmän kuin tanssia ja sen huomaa nyt kropassa, joka ei ole kovin ketterässä kunnossa.

kesäkuu
ma 16.6. uinti 45 min. (1500 m.),  nykytanssi 75 min.
to 20.6. nykytassi 75 min.
ti 25.6. uinti 40 min. (n. 1500 m.)

heinäkuu
ti 9.7. juoksulenkki 40 min. (n. 8 km) baletti 75 min.
la 13.7. juoksulenkki 30 min.
ke 17.7. baletti 60 min ja nykytanssi 75 min.
to 18.7. pyöräily 12 km. baletti 60 min.
ma 22.7. baletti 60 min. ja nykytanssi 75 min.
ti 23.7. pyöräily 12 km, baletti 75 min.
ma 29.7. pyöräily 12 km. nykytanssi 75 min.
ti 30.7. baletti 75 min.

elokuu
la 3.8. juoksulenkki 40 min. (n. 8 km)
ke 7.8. nykytanssi 75 min.
ma 12.8. uinti  40 min (1300 m.) jazz 60 min.
ti 13.8. dance hall reggae 60 min., venyttely 45 min. ja street/hiphop 60 min.
ke 15.8. venyttely 45 min. ja nykytanssi 75 min.
la 17.8. jazz 75 min.
ti 20.8. nykytanssi 75 min.
to 22.8. juoksulenkki 60 min. n. 9 km, venyttely 45 min.
pe 23.8. fitness 100 min., venyttely 20 min.
la 24.8. nykytanssi 90 min.
ma 26.8. jazz 60 min.
ti 27.8. kävely 90 min. venyttely 45 min.
ke 28.8. nykytanssi 90 min., street 60 min., baletti 75 min.

perjantai 31. toukokuuta 2013

Kuulumisia

1. Työ on vienyt mehut. Paljon muuta en ehdi. Tehnyt kokkina noin kymmentuntisia päiviä viisi päivää viikossa, tosin ehkä yhdessä Helsingin kauneimmista paikoista.

2. Suunnitteilla pieni kokeellinen tanssi/performatiivinen elokuva, jossa pääesiintyjänä Saara.

3. Kävin kampaajalla. Kolmas kerta tässä elämässä.

4. Olin oksennustaudissa ja laihduin vihdoin muutaman kilon. Paskin tapa ikinä laihduttaa (sytostaattihotojen jälkeen).

5. Kesä tuntuu menevän nopeasti töitä tehdessä.

6. Vihaan pääsykokeita mutta lähden huomenna sellaisiin.

7. Olen uinut jo kerran meressä ja kerran uimakuopassa. Työpaikan vieressä on ihana meriuimaranta ja kodin vieressä on uimakuoppa.

8. Olemme seuranneet kaksi viikkoa laulurastaan pesintää, munintaa ja poikasten lähtöä pesästä.

9. Joonas on alkanut kalastaa.

10. En ole tanssinut kuukauteen.




perjantai 26. huhtikuuta 2013

Yksin treenaamisen ja ohjattujen tanssituntien hyvistä ja huonoista puolista

Viime syksynä innostuin koulun ohella treenaamaan tanssia ja akrobatiaa yksin, kun löysin kivan vuokrattavan salin edullisesti. Syksyllä mulla oli myös hyvä syy treenata yksin, kun valmisteltiin soolojamme koululle ja olin ollut pari viikkoa flunssassa. Treenasinkin tuolloin viikon oikein urakalla ja sain soolon kasaan. Keväällä päätin jättää koulun ja keskittyä treenaamaan Helsingissä yksin sekä tanssitunneilla.

Kevään myötä itsekseen treenaaminen on alkanut pikkuhiljaa tuntua puulta. Jossain vaiheessa olin niin poikki omista treeneistä, etten jaksanut käydä monellakaan tanssitunnilla viikossa, mikä ei todellakaan ollut homman tarkoitus. Toisaalta yksin treenatessa olen saanut notkeutta lisää ja saanut joitakin liikkeitä harjoiteltua rauhassa. Siitä on ollut hyötyä tunneilla, eikä turhautumista tule niin paljon. Nyt treenasin itsekseni viimeisen kerran tämän kevään osalta viime viikolla ja pidän nyt kunnolla taukoa ja keskityn tanssitunteihin ja töihin.



Yksin treenaamisen hyviä puolia: 

-voi saapua paikalle hieman myöhässä, eikä kukaan suutu/ärsyynny/loukkaannu
- kesken treenien voi juoda kahvia, syödä suklaata, sämpylää, jopa etkoilla siiderin kanssa, jos huvittaa (mulla on ollut monet treenit pe tai la iltana)
-saa näyttää rumalta ja tyhmältä ja kömpelöltä, treenaan yksin yleensä meikittä, kaikista rumimmissa sortseissa ja tukka etuponnarilla tai pinneillä jakauksella kuin ala-asteella. Viimeksi yks puolituttu oli treenaamassa mun kanssa, kun näytin tuolta, eikä hänestä ole sen jälkeen kuulunut.
-saa kuunnella musiikkia tarpeeksi hiljaisella
- muut ihmiset ei ärsytä, kun ne vievät tilaa, potkivat päähän, peittävät näkyvyyden tms.
- ei tarvitse olla sosiaalinen eikä urhea vaan voi väsyneenäkin treenata omaan tahtiin ja levätä kun tuntuu siltä
- saa kuunnella mitä musiikkia haluaa, esimerkiksi joitakin omia vanhoja ostettuja levyjä on tullut vasta nyt kuunneltua kunnolla
- voi toistaa jotain liikettä vaikka sata kertaa, jos tarvii
- voi tehdä juuri niitä juttuja joista tykkää ja joissa on hyvä ja jos on oikein masokisti, voi treenata niitä, missä on tosi surkea, eikä tarvi hävetä
- voi venytellä välillä rauhassa tai tehdä muistiinpanoja, esimerkiksi tanssituntien jälkeen on hyvä yksin muistella sarjoja ja pistää asioita ylös. kotona kokeileminen ei ole mahdollista ja tanssitunneilla ei ehdi
-yksin isossa salissa oleminen voi olla todella meditatiivista ja rauhoittavaa: nyt keskityn vain tähän yhteen asiaan
- notkeusjuttuja ja akrobatiaa voi harjoitella rauhassa omaan tahtiin
- kun maksaa salista, tulee treenattua koko rahan edestä, kotona on kaikkia muita kiusauksia

syksyn demosoolo

Huonoja puolia yksin treenaamisessa: 
-tulee usein oltua myöhässä
- joskus treenasin itseni liian uuvuksiin, viime viikkoina olen ollut niin poikki, etten ole aina jaksanut patistaa itseäni tarpeeksi, ylipäänsä väsymyksen huomaa yksin ollessa helpommin eli alkaa helpommin uuvuttaa, kun ei ole kukaan piiskaamassa
- tulee helposti tehtyä samoja juttuja uudelleen ja uudelleen, jos ei suunnittele etukäteen treenejä
- jos loukkaa itsensä (ja vaikka pyörtyy), kukaan ei tiedä (olen mm. pudonnut pari kertaa päälleni)
- välillä on tosi tylsää
- välillä tulee lämpättyä liian vähän tai vaihtoehtoisesti ei meinaa jaksaa muuta kuin lämpätä
- on vaikea tietää mikä on liikaa tai liian vähän, kun yleensä aina uuvuttaa ja kroppa on väsynyt joka tapauksessa
-kukaan ei ole auttamassa esim. akrobatiaa tehdessä
- usein tulee tehtyä tanssisarjoja puoliteholla, kun kukaan ei ole katsomassa tai jos ei ole tiettyä syytä treenata esim. esitystä varten
-pitää kokoajan miettiä, että mitähän seuraavaksi ja onko tämä nyt tarpeeksi


Hyviä puolia ohjatuissa tanssitunneissa: 

- oppii yleensä aina jotain uutta, uusia liikkeitä tai että miten jokin liike kuuluu tehdä, se piristää
- sosiaalisuus, ainakin opettajan kanssa tulee jotain kommunikoitua
- musiikki, jota ei itse olisi osannut valita tai jota ei ole kuullut
- tietää, koska on aika lopettaa, eikä tule huono omatunto, kun lähtee kotiin
- tulee skarpattua enemmän, kun joku katsoo, tulee tehtyä parhaansa
- yllätyksellisyys
- joutuu pinnistämään, että oppisi ja haastamaan itseään, ettei luovuta kesken, jos on vaikeampia juttuja, kasvattaa siis enemmän ihmisenä kuin yksin treenaaminen
- näkee erilaisia tapoja opettaa ja erilaisia tapoja oppia
- oppii uusia kivoja sarjoja ja liikkeitä ja kaikilla opettajilla on oma tyyli
- mitä enemmän itse osaa ja mitä enemmän käy tunneilla, sitä helpompi niille on mennä ja sitä nopeammin oppii uutta

 toinen syksyn demosoolo

Huonoja puolia tanssitunneissa:
- kynnys mennä tunnille, jos on vieras opettaja/jos on ollut pari kertaa pois tai jos tuntee itsensä väsyneeksi/kömpelöksi/ärsyyntyneeksi/huonoksi/läskiksi/erityisen epäsosiaaliseksi tms. Varsinkin vieraamman opettajan tunnit vaativat paljon keskittymistä
- jotkut ihmiset, jotka brassailevat ja tekevät aina sarjat liian nopeasti epärytmissä ja sen takia esim. vaarantavat muiden turvallisuuden
- liian paljon väkeä usein Helsingissä tunneilla
- myös ihmiset, jotka tunkevat aina eturiviin tai liian lähelle, eivätkä tajua mennä sinne, missä on tilaa, ärsyttävät
- joskus ylipäänsä muut ihmiset ärsyttää ihan helvetisti ja mistään ei meinaa tulla mitään
- ajoittain iskee miellyttämisen halu opettajaa kohtaan, mikä vie keskittymistä olennaisesta
- joidenkin opettajien tyyli ei välttämättä sovi itselle ollenkaan, jos esimerkiksi pitää heti muistaa pitkiä sarjoja ulkoa, parhaiten opin, kun opettaja tekee samalla kuin oppilaat eikä näytä kok sarjaa "eteen" etukäteen
- joskus voi musiikki olla aivan liian kovalla
- jotkut opettajat aloittavat myöhässä ja lopettavat silti ajallaan ja pitävät kokoajan omia tuumaustaukoja, harmittaa, jos maksaa tunnista paljon
- jotkut tunnit etenevät liian hitaasti ja menee aikaa hukkaan, toisinaan taas edetään liian nopeasti ja iskee kiukku ja turhautuminen
- balettitunneilla tulee useimmiten läski olo ja paha mieli, balettitunnille ei voi mennä yhtään väsyneenä, koska muuten ei tajua mistään mitään
-Helsingin tanssiopistossa ohjatut tunnit ovat usein rankkoja, eikä niitä jaksa kovin montaa peräkkäin, varsinkin street-lajit, toisaalta hyvä niin



Ylipäänsä kivoja kokemuksia on tullut niin tunneilta kuin yksin treenaamisestakin. Nykytanssi tuntuu luontevimmalta ja siihen liittyy jo sellaista tanssillista riemuakin. Parhaimmillaan balettitunneilla on hyvin rauhoittavaa ja meditatiivista ja balettiin liittyy eniten hyvällä tavalla haastetta, kun se on niin omalle kropalle"vieras" laji. Nyt, kun olen treenannut balettia reilun vuoden, on tunneilla alkanut oikeasti tulla hiki. Mitä enemmän käyn tunneilla, sitä vähemmän nöyryyttävältä baletti tuntuu. Street-lajit tuntuvat myös omilta ja niitä olisi kiva jatkossa treenata enemmän. Jazz on hyvin uusi laji mulle ja myöskin epämukavuusalueella mutta sitä enemmän siitä on ollut hyötyä.







keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Yhteenveto vuodesta 2012

Vähän myöhässä tulee, mutta ehkä etäännytys tekee hyvää.


1. Mitä sellaista teit vuonna 2012, mitä et ollut tehnyt koskaan aiemmin?
Opiskelin tanssia "täyspäiväisesti", kirjoitin oikeita lehtijuttuja, jotka julkaistiin, vietin joulun omassa kotona, tein hummusta, kävin ja asuin asuin Huittisissa, kävin Forssassa, lauloin espanjaksi esityksessä, tein oikeanlaisen kärrynpyörän, seisoin käsilläni

2. Piditkö uudenvuodenlupauksesi, ja teetkö enemmän ensi vuodelle?
En muista, mitä lupauksia oli. Voi olla, että osan pidin, ainakin tein monenlaisia asioita. Nyt oli lupauksena syödä terveellisemmin (eli vähemmän sokeria, kahvia ja enemmän vihreää ja elävää ravintoa ja kalaa), olla ahkerampi ja miettiä vähemmän ja tehdä enemmän ja mennä elämässä eteenpäin ja oppia kunnolla ruotsia ja espanjaa

3. Synnyttikö kukaan läheisesi?
ei kai, aika moni fb-kaveri synnytti

4. Kuoliko kukaan läheisesi?
ei ihan läheinen

5. Missä maissa kävit?
Saksassa ja Ruotsissa

6. Mitä sellaista haluaisit vuonna 2013, jota puuttui vuodesta 2012?
hoikan vartalon, rahaa (sitä on turha toivoa lähivuosina), lisää tanssitaitoa ja uskallusta, vähemmän turhautumista ja luovuttamista, ammattiosaamista ohjaamiseen, spontaanisuutta



7. Mitkä vuoden 2012 päivämäärät tulet aina muistamaan ja miksi?
no ekana tulee mieleen 1.7., jolloin oli vika näytös Vaimoni on karannut -esityksestä ja alkoi kesäloma, sitten 12.12.12 oli kiva opiskelupäivä ja oli myös sooloesitykset. Päivämäärä jäi jostain kumman syystä mieleen...

8. Mikä oli suurin saavutuksesi tänä vuonna?
Työharjoittelu TeaKissa, vierailuesityksen ohjaaminen Valtimon teatteriin ja tanssikoulussa opiskelu

9. Mikä oli suurin epäonnistumisesi?
Varmaan turhautumiset tanssikoulussa ja dramaattisuus, turha murehtiminen ja liika puhuminen

10. Kärsitkö sairauksista tai vammoista?
kokoajan tulee lisää kaikenlaista pientä, pysyviä on kuulovaurio ja atopia

11. Mikä oli paras asia, jonka ostit?
tanssitunnit, mustat leviksen pillifarkut kaksin kappalein vähän eri mallisina, on käytössä melkein joka päivä, sininen toppatakki, seitsemän häämekkoa uffilta (vai oliko vuonna 2011)

12. Kenen käytös herätti hilpeyttä?
viime kevään treeneissä Saaran, Lauran ja Kaisan kanssa oli monesti pissat housussa nauramisesta. Joonas lähes päivittäin huvittaa ja hauskuuttaa.

13. Kenen käytös masensi?
Ei kenenkään erityisesti, paitsi ylipäänsä ihmisten välinpitämättömyys vaikka kaupungilla kulkiessa (kun joku tarvitsee apua, eikä kukaan auta), usein masensi oma käytökseni

14. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
ruokaan, tanssitunteihin, siideriin ja kahveihin kahviloissa, vaatteisiin, matkustamiseen Huittisiin ja takaisin

15. Mistä olit oikein, oikein, oikein innoissasi?
Keväällä työharjoittelussa olin monista asioista innoissani (kirjoittaminen ja tutkiminen mm.), esityksen tekemiseen liittyi paljon innostumista, syksyllä olin hyvin innostunut tanssiopinnoista ja varsinkin pienten esitysten tekemisestä. Iltaisin koulun jälkeen olin hyvin tyytyväinen oppimastani.

16. Mikä laulu tulee aina muistuttamaan sinua vuodesta 2012?
Varmaan tahtomattani Sian Breath, koska se liittyy mukaviin teineihin ja koulukavereihin Huittisissa (ihan blaah biisi tosin), keväältä on paljonkin biisejä, joita käytin esityksessä, esim. Klezmermusa ja Devotcka.

17. Viime vuoteen verrattuna, olitko:
a) onnellisempi vai surullisempi?
onnellisempi, vuosi 2011 oli välillä aika vaikea, vaikka molemmissa vuosissa oli vaikeita ja kivoja hetkiä

b) laihempi vai lihavampi?
jonkin verran  hoikempi, lihaksikkaampi, paino menossa kokoajan vähän alemmas, kunnes olen tyytyväinen (ei alle 50 kg)

c) rikkaampi vai köyhempi?
en muista vuoden 2011 rahatilannetta (luultavasti paska) mutta eipä sitä rahaa oikein koskaan ole ollut. keväällä oli vähän enemmän, kun oli työharjoittelu, tosin kaikki rahat meni esityksen valmisteluihin, syksyllä olin tosi köyhä ja jouduin lainata rahaa




18. Mitä toivoisit tehneesi enemmän?
jotain järkevää, mistä saa rahaa, toivoisin olleeni sosiaalisempi koulussa, opiskelleeni kieliä ja ylipäänsä olleeni ahkerampi.

19. Mitä toivoisit tehneesi vähemmän?
Alkoholin juominen, turhien vaatteiden ostaminen, laiskottelu, myöhästely ja pelkääminen ja turhautuminen, liika omiin oloihin vetäytyminen, varmaan olisi voinut olla myös vähemmän netissä. Aina voisi puhua vähemmän.

20. Kuinka vietit joulua?
Joonaksen kanssa kotona, oli kivaa!

22. Rakastuitko vuonna 2012?
plääh

23. Kuinka monta yhdenyön juttua?
nolla

24. Mikä oli suosikki tv-ohjelmasi?
katoin muistaakseni viime kesänä kaikki Ally McBealit. Ei niin, että se olis ollut suosikki. Varmaan Dance inspiroi eniten ja Elokuvan historia. En muista, varmaan oli jotain kivempiakin. Katon telkkarista aina saman viikon aikana kaikki jaksot (siis putken tv-kaistalta), telkkaria meillä ei ole.

25. Vihaatko nyt ketään, jota et vihannut viime vuonna tähän aikaan?
en vihaa. yksi tyyppi ärsyttää edelleen mutta se on jo vanha juttu

26. Mikä oli paras lukemasi kirja?
en muista, on varmaan monta mutta kun en pistä ylös. Ainakin Siri Hustvedtin Kaikki mitä rakastin

27. Mikä oli suurin musiikillinen löytösi?
en muista, tulee löydettyä vaikka mitä. Meredith Monk oli hauska löytö. Tekee myös musiikkia.

28. Mitä halusit ja sait?
sain kivan matkan, sain tehtyä esityksen, sain opiskelupaikan, sain  rakkautta, sain levättyä kesällä ja nautittua kesästä, sain lomalla aurinkoa, opin paljon tanssista, tutustuin kivoihin tyyppeihin, sain vetää kivoja treenejä, opin puhumaan vähän rennommin englantia

29. Mitä halusit muttet saanut?
mielenrauhaa, kärsivällisyyttä ja pitkäpinnaisuutta, hoikkaa ruhoa

30. Mikä oli suosikkileffasi tänä vuonna?
en muista

31. Mitä teit syntymäpäivänäsi ja kuinka vanha olit?
en yhtään muista. täytin 34

32. Mikä yksi asia olisi tehnyt vuodestasi mittaamattomasti tyydyttävämmän?
nuoruus ja rikkaus (säilytäen kuitenkin tämän iän tuoman itsetunnon ja varmuuden). muuten olin ihan tyytyväinen siihen nähden, että olen minä


33. Kuinka kuvailisit henkilökohtaista pukeutumiskonseptiasi vuonna 2012?
treenivaatteet tai farkut ja villapaita, mahdollisimman mukavaa, lämmintä ja joustavaa. aika kului lähinnä treeneissä tai bussissa istuessa ja paikasta toiseen rampatessa taikka sitten kotona. En jaksanut panostaa, paitsi vähän alkuvuodesta ja kesällä Berliinissä.

34. Mikä piti sinut järjissäsi?
Joonas, esityksen tekeminen ja siihen liittyvät kaverit, työ ja työkaverit, tanssiminen, lenkkeily, aamukahvi, syöminen, nukkuminen, lukeminen, telkkari, äiti ja isä, matkustaminen, opiskelu ja opiskelukaverit

35. Kenestä julkkiksesta haaveilit eniten?
ööö,  mitä ihmeellistä on julkkiksissa

36. Mikä poliittinen asia herätti eniten mielenkiintoasi?
en lukenut varmaan yhtäkään uutista, varmaan on joitakin... Berlusconin suosio hätkähdytti

37. Ketä ikävöit?
Joitakin ihmisiä, jotka olen menettänyt.

38. Kuka oli paras tapaamasi uusi ihminen?
tapasin monia kivoja ihmisiä teatterin, työn ja koulun kautta sekä Joonaksen kautta

39. Kerro arvokas elämän oppitunti jonka opit vuonna 2012.

1. Paras tie menestykseen on ylipäänsä ilmestyä paikalle
2. Jos ei yritä, epäonnistuu varmasti




tiistai 23. huhtikuuta 2013

Höpsöttelyä: eli ajatuksia vaatteista ja muodista

Mulla on koneella kuvakansioita, joihin kerään inspiroivia kuvia tuleviin esityksiin liittyen puvustuksesta, tunnelmasta, tyylilajista, lavastuksesta ja vaikka mistä. Tällä hetkellä on esimerkiksi kansiot työnimillä Elenan huone 2 ja Piru valoa kantaa. Voi olla, että noista tulee yksi lopullinen esitys. Jonkinlaisesta trilleristä on kysymys.

Mutta välillä sitä innostuu jostain vaatteesta, meikistä tai jonkun ihmisen tyylistä ihan muuten vain, ilman että se liittyy johinkin esitykseen. Siksipä päätin perustaa kansion "ulkonäkö" sellaisille kuville, joissa vaan on jotain omaa elämää inspiroivaa. En esimerkiksi saa millään kasvatettua pitkiä hiuksia vaikka aina yritän, kun leikkaan ne aina syksyisin lyhyeksi. Lopulta alon keräillä kuvia kivoista pitkistä hiuksista ja katson niitä aina kun tulee tarve leikata. Olen käynyt elämäni aikana kampaajalla kaksi kertaa. Seitsenvuotiaana ja vanhojen tanssien yhteydessä. Jos nyt saan aikaiseksi kasvattaa pitkän tukan, aion värjäyttää sen kampaajalla. Kerran kymmenessä vuodessa kampaajalla käynti on kai ihan ok?

Olen myös tallentanut kuvia hoikista hauskannäköisistä naisista, joita voin katsella, kun tekee mieli mennä kioskille hakemaan suolapähkinäpussi ja vetää se naamaan muutamassa minuutissa; muistutuksena siitä, että minäkin voisin näyttää hyvältä, jos söisin vähän vähemmän. Minulla on ollut projektina jo pitkään saaha 6-7 kiloa pois painosta, jotta saisin vähän siromman kropan. Olen sen verran esteetikko ja perfektionisti, että välillä olisi vaan niin kiva pukeutua juuri niinkuin tekee mieli. Nyt olen saanut pari kiloa pois mutta neljä-viisi olis vielä ylimääräistä. Vasta tuon verran laihduttuani voin haaveilla rentojen poikamaisten paitapuseroiden käytöstä tai ihan tavallisista kivoista t-paidoista. Tietysti voisin myös leikkauttaa rintani pois mutta mieluummin laihdutan. Tällä hetkellä kroppani antaa ehkä vähän väärää viestiä: joko näytän liian seksikkäältä tai sitten en oikein miltään. Adrogyynisyys olis plussaa. Se, mistä en tietenkään pääse eroon laihduttuanikaan ovat: leveät hartiat ja lihaksikkaat (lue rotevat) käsivarret, lihaksikkaat reidet, ikä, pienet silmät ja punainen iho kasvoissa. Mutta mitään en häpeä. Mua on vaan kiusattu pienestä asti isosta  takapuolesta, joten siitä en vaan ole oppinut pitämään.

No, vaikka olisin laihakin, niin ei mulla olisi varaa kaupan mekkoihin. Ja periaatteessahan ei sais ostaa (uutena) mitään, kun tulee morkkis kaikesta jätteestä ja lapsityövoimasta ja kerskakulutuksesta. Ja voihan sitä vaan kattella, ei kaikkea tarvi omistaa.





Kävin Zarassa kattomassa tätä jakkua mutta kokoja 34 ei  enää ollut.
 Isompaa en suostu edes sovittamaan.
Samastun myös jollain lailla kuvan tyttöön,
vakken tiedä, onko mussa mitään samaa.
Näyttää muuten äitiltä nuorena, ehkä siks!
Tällaisia vaatteita ja kokonaisuuksia olen ihaillut viimeaikoina ja näistä inspiroitunut:






Järkyttävää sanoa näin mutta musta tuntuu,
että tämä mekko mun on pakko saaha.
Tykkään väreistä.








Kaunis mekko. Luulen, että tämäkin voisi sopia mulle hyvin.
En häpeä leveitä hartioitani
vaikka kuulen ihmisten kauhisteluja niistä jatkuvasti


Kaunis mekko mutta vaatii tosiaan sen viiden kilon pudotuksen,
koska muuten näyttäisin navettapiialta/lehmältä. Tai sitten vaan pullukalta,
 joka yrittää piilottaa ison perseensä ja valtavat reitensä sekä muodottoman kroppansa löysään mekkoon.































Tällasen tukan haluan.
Cool

Ihana meikki ja paita
Jotenkin nätti kampaus ja tukka.

Mulle ei tuota mitään ongelmia toteuttaa
näistä kumpaa tahansa meikkiä fiiliksen mukaan.
Tollasta tyttöpantaa en kyllä pistäis päähän (vasemmalla).
En myöskään piittaa lyhyestä otsatukasta itselläni (oikealla) 

Kirjahankintoja


Olen sortunut ostamaan muutamia kirjoja kevään aikana täydentämään teatterialan käsikirjastoa: Paula Salmisen ja Elina Snickerin Dramaturgisia työkaluja. Siinä on inspiroivia tuttujenkin teatteri-ihmisten kirjoituksia esityksen valmistamisesta ja draaman kirjoittamisesta. Muu muassa entisen dramaturgian opettajamme Siri Kolun kirjoitus devising -tekniikasta sai minut taas valmistelemaan uutta esitystä. Mikään ei ole niin mukavaa kuin uuden esityksen valmistelevat työt ja työpajojen vetäminen kivoille ja luoville tyypeille. Osittain Kolun syytä, että devising -tekniikka on mulle edelleen se tutuin ja omin tapa, omilla sovelluksilla tosin, tehdä esityksiä. Oon muuten ollut TeaKissa myös Paula Salmisen dramaturgian kurssilla joskus vuonna 2005. Oli hyvä ja ja syventävä kurssi ja muistan Paulan sympaattisena ja kannustavana tyyppinä. Tosin kokonaisen näytelmän läpi kirjoittaminen ei ollut silloin, eikä taida olla nytkään mun juttu. Tykkään työstää esityksiä eri tavalla, enkä osaa erottaa tekstiä muusta materiaalista, enkä ohjaamista dramaturgiasta. Näytelmän kirjoittaminen on tosin älyttömän hauskaa mutta ainakaan toistaiseksi valmiiden näytelmien ohjaaminen lavalle ei ole ollut se paras ratkaisu lopputuloksen kannalta.





Judith Westonin Näyttelijän ohjaaminen. On ihan hyvä käsikirja, jos kiinnostaa psykologinen näyttelijäntyö ja elokuvanäytteleminen. Olen lukenut kirjan vuonna 2005 ja silloin muistan siitä olleen paljon apua. Nyt olen ohjaamisessani ja teatterillisesti ajautunut aika eri suuntaan mutta eihän sitä tiedä, jos tuosta vielä olisi hyötyä. Pitää siis lukea uudelleen. Ja jotkut samat asiat pätevät elokuvaohjaamiseen ja teatteriohjaamiseen vaikka tyylilaji olisikin täysin eri. Lisäksi kirjan ohjeista voi olla apua johtamistyössä sekä omassa näyttelijäntyössä.

Ostin myös Mia Pätsin kirjoittaman ja kokoaman Näyttelijän tekniikoita. Vaikka kirja on asiatiedoiltaan melko triviaali, on siinä ihan hyviä harjoituksia, jotka helposti unohtuvat (kirjan sisällöstä puolet on harjoituksia, mikä on ilahduttavaa). Nopeasti, kun suunnittelee teatterityöpajoja, sitä helposti alkaa käyttää aina samoja harjoituksia. On hyvä olla erilaisia käsikirjoja, joista harjoituksia voi poimia. Minulla on haaveena saada koottua suuri osa tekemistäni ja muistamani harjoituksista (teatteri ja tanssi) yksiin kansiin. Tietysti niitä on tuhansia mutta silti. Sitten olisi muistin lisäksi mustaa valkoisella, mistä ammentaa. Olen nyt viimeisen kolmen vuoden ajan kirjannut tekemiäni ja oppimiani harjoitteita ylös erilaisilta kursseilta ja tanssitunneilta. Pitäisi vaan kirjata ne koneelle selityksineen.

Vuosi 2005 näyttää olleen vuosi, jolloin ikäänkuin päätin, että minusta tulee ohjaaja ja tuolloin aloin tosissani paneutua asiaan ja teatterin tekemiseen monelta kantilta. Tätä innostusta tietysti lisäsi se jo vuodesta 2004 minulla ollut tieto siitä, että olen päässyt ohjaajakouluun. Vuonna 2005 aloitin opintoni. Joskus on hyvä palata tuonne ja muistaa se innostus (ennen opintoja), kun usko itseen ja omaan ohjaajuuteen ja taiteilijuuteen horjuu.

Huhtikuussa

Huomaan, että blogiin kirjoittaminen on minulle nyt paljon vaikeampaa kuin viisi vuotta sitten, jolloin perustin osittain fiktiivisiin teksteihin perustuvan blogin. Syitä on monia. Ensinnäkin blogeja on tuhansittain; omassa päässä ne ovat kärsineet inflaation. Toiseksi, en koe olevani kovin fiksu, viisas saatika sivistynyt. Miksi siis kirjoittaisin? Kirjoittakoot ne, jotka tietävät asioista jotakin. Kolmanneksi, olen tullut hyvin itsekriittiseksi: en halua kirjoittamisellani enää provosoida, osoittaa tyhmyyttäni tai ylipäätään paljastaa kovinkaan paljoa itsestäni. Riittää, että itse tiedän mitä teen ja kuka olen. Miksi muiden pitäisi tietää, mitä olen puuhaillut vuonna 2013 ja mitä mistäkin ajatellut?

kuva: Diane Arbus

Toisaalta, kirjoittaminen on mielestäni ihmiselle hyvin "hyödyllistä". Se puhdistaa kuonaa aivoista, se saa kyseenalaistamaan omia ajatuksia ja ylipäänsä pakottaa ajattelemaan selkeämmin. Lisäksi ilman kirjoittamistaidon ylläpitämistä en tule pärjäämään työelämässä. Ja koska päiväkirjan kirjoittaminen on välillä niin tylsää (olen sitäkin tänä keväänä yrittänyt), niin miksen välillä voisi kirjoitella blogiinkin. Ihan vain kirjoittamisen ilosta. Treeniähän sekin vaatii! Minulle on oikeastaan sama, lukeeko näitä juttuja kukaan. Se, että moni ihminen lukee blogiasi, ei vältämättä kerro mistään muusta kuin ahkerasta päivittämisestä ja vaikkapa aktiivisesta muodin seuraamisesta. On kiva avata jokin tutun tai puolitutun blogi, kun sinne on aina tullut jotakin uutta; vähän kuin keskustelisi sen ihmisen kanssa.



Voisin pitää blogia monista asioista ns. profiloitua. Voisin kirjoittaa:

-Millaista oli/on opiskella lähes vakavissaan tanssia 34-vuotiaana (tanssin maailmassa ikäloppuna)
- Millaista on yrittää pärjätä marginaalisen teatterin tekijänä taloudellisesti ja henkisesti
- Kun luen uuden kirjan, näen jokun teatteri-/tanssi -esityksen, elokuvan, performanssin, näyttelyn, voisin kirjoittaa kritiikin/kokemuksestani
- Voisin kirjoittaa kokemuksistani aina, kun hankin jonkun uuden vaatteen, kynsilakan, luomivärin tai huonekalun (mitä ei tapahdu ikinä), sisustuselementin (sanon blaah)
- Voisin kirjoittaa, kun kuulen uuden kappaleen tai löydän uuden artistin
- Voisin kirjoittaa siitä, millaista on valmistaa teatteriesitys ohjaajana/esiintyjänä
- Voisin kirjoittaa siitä, millaista on valmistaa tanssiesitys
-Voisin kirjoittaa varoittavan esimerkin siitä, millaista on työskennellä narsistipomon alaisena teatterimaailmassa
-Voisin kirjoittaa aina, kun syön jotain/teen ruokaa/leivon/löydän kivan ravintolan (eilen söin kikhernepihvejä, joista tuli lähinnä paistettua hummusta, kun eivät pysyneet koossa ilman kananmunaa)
- Voisin kirjoittaa siitä, kun matkustan jonnekin (kaikki ovat käyneet ja asuneet Berliinissä, joten ketä kiinnostaa?)
-Musakeikoista en valitettavasti voi kirjoittaa, koska en koskaan käy niillä (poikkeuksena akustiset hiljaisemmat keikat, kuorokonsertit, klassisen musiikin konsertit ja jotkut pienet ja hiljaiset klubikeikat)
Lisäksi en jaksa kiinnostua jostain musiikkikirjoituksista, enkä muusikoista. Mieluummin teen itse musiikkia kuin luen siitä.
-Voisin kirjoittaa siitä, mitä kaikkea halusaisin olla ja osata ennenkuin täytän 40
-Voisin perustaa parodiamuotiblogin, se voisi olla hauskaa, mutta en välttämättä halua, että kukaan loukkaantuu (nyt, kun se on sanottu ääneen, niin ei se enää edes toimi)
-Voisin kirjoittaa fiktiivisenä hahmona tai fiktiivisiä tekstejä (ongelmana vain on, etten haluaisi enää julkaista niitä blogissa, jos ne ovat oikeasti hyviä)

kuva: Man Ray


Luultavasti kirjoitankin kaikesta tästä tai jostain ihan muusta. Mutta tässä vaiheessa en ainakaan vielä osaa profiloitua.

Ostin muuten eilen avocadonvihreän kynsilakan ja opin uusia pilatesliikkeitä.

Mutta, en aio tässä nyt muotibloggaajien tapaan kysyä, "Mitä sinä ostit?"


Tanssitreenipäiväkirja 2013 kevät


TAMMIKUU

Keskiviikko 2.1. 
pilates ja tehojumppa 90 min.
venyttely 90 min.
nykytanssi 75 min.
venyttely 75 min.

(flunssa)

Lauantai 12.1. 
nykytanssitunti 75 min.
nykytanssitunti 90 min.
treenaamista esitystä varten 60 min.

Sunnuntai 13. 1. 
treenaamista ja venyttelyä  90 min.

Maanantai 14.1.
baletti 75 min.
nykytanssi  90 min.

Tiistai 15.1.
lämppäämistä
pieni tanssiesitys koululla
jazztassi 90 min.
venyttelyä 90 min.

Keskiviikko 16.1.
akrobatia 140 min.
nykytanssi 90 min.
venyttelyä 90 min.

kuva: Diane Arbus

Torstai 17.1.
baletti 90 min.
jazztanssi 90 min.
tanssi-improvisaatio 90 min.
(teatteri-impron ohjaamista) 90 min.

Maanantai 21.1. 
nykytanssi 90 min.

Tiistai 22.1.
nykytanssi 90 min.
jazztanssi 90 min.

Keskiviikko 23.1.
akrobatia 140 min.
nykytanssi 90 min.
jazztanssi 75 min.

Torstai 24.1.
baletti 50 min.
jazztanssi 90 min.
tanssi-improvisaatio 90 min.
venyttelyä 15 min.

Tiistai 29.1.
Nykytanssi 45 min.

Keskiviikko 30.1.
akrobatia 140 min.
nykytanssi 90 min.

Torstai 31.1.
baletti 90 min.
jazz 90 min
tanssi-improvisaatio 90 min.


HELMIKUU

Perjantai 1.2.
fitness-aktiivivenytys 75 min.

Sunnuntai 3.2.
juoksulenkki 60 min.

Maanantai 4.2. 
nykytanssi 75 min.

Tiistai 5.2.
nykytanssi 75 min.

Keskiviikko 6.2. 
nykytanssi 75 min.
venyttely 60 min.
baletti 75 min.

Torstai 7.2.
jumppa 60 min.
baletti 75 min.
venyttely 50 min.

Lauantai 9.2. 
jazz 75 min.

Maanantai 11.2.
nykytanssi 75 min.

Keskiviikko 13.2.
nykytanssi 75 min.
venyttely 75 min.
nykytanssi 75 min.

Torstai 14.2. 
baletti 75 min.
baletti 75 min.

Sunnuntai 17.2. 
kävelylenkki 90 min.

Maanantai 18.2. 
lihaskunto 60 min.
joogaa 30 min.
pilates 60 min.

Tiistai 19.2.
nykytanssi 75 min.
fitness 90 min.
venyttely 30 min

Keskiviikko 20.2. 
nykytanssi 75 min.
venyttely 60 min.
baletti 75 min. 

Torstai 21.2. 
baletti 75 min.
venyttely 90 min.

Perjantai 22.2.
nykytanssitreenaus 120 min.

Sunnuntai 24.2. 
nykytanssitreenaus 120 min.

Maanantai 25.2. 
jooga 60 min
nykytanssitreenaus 180 min



kuva: Diane Arbus
.

Keskiviikko 27.2. 
nykytanssi 75 min.
venyttely 60 min.
baletti 75 min

Torstai 28.2.
baletti 75 min.


MAALISKUU

Lauantai 2.3.
jazz 75 min.
jazz/nykytanssitreenaus 90 min.

Sunnuntai 3.3. 
nykytanssitreenaus 100 min.
venyttely/kunto 60 min.

Maanantai 4.3.
juoksulenkki 60 min.

Tiistai 5.3.
nykytanssi 75 min.
nykytanssi 75 min.

Lauantai 9.3.
jazz 75 min.

Sunnuntai 10.3.
kävelylenkki 90 min.

Maanantai 11.3. 
pilates 60 min.

Tiistai 12.3.
nykytanssi 75 min.
venyttely 60 min.

Keskiviikko 13.3.
nykytanssi 75 min.
street/hiphop 60 min.
baletti 75 min.

Torstai 14.3. 
baletti 75 min.
venyttely 60 min.

Lauantai 16.3.
nykytanssitreeni 90 min.
venyttely 90 min.

Sunnuntai 17.3.
nykytanssitreeni 60 min.
venyttely 30 min.




Maanantai 18.3.
nykytanssitreeni 180 min.

Tiistai 19.3. 
nykytanssi 75 min.
nykytanssi 75 min.
venyttely 60 min

(flunssa)

Maanantai 25.3.
venyttely 120 min.

Keskiviikko 26.3.
nykytanssi 75 min.
venyttely 30 min.
baletti 75 min.

(flunssa jatkuu)

Perjantai 28.3.
kävelylenkki 90 min.

Lauantai 29.3.
kävelylenkki 90 min.


HUHTIKUU

Maanantai 1.4.
venyttely ja akrobatia 90 min.

Tiistai 2.4. 
nykytanssi ja notkistelu 120 min.
nykytanssi 75 min.
nykytanssi 75 min.
venyttely 45 min.

Keskiviikko 3.4. 
nykytanssi 75 min.

Torstai 4.4. 
nykytanssitreeni ja venyttely 120 min.
baletti 75 min.

Perjantai 5.4. 
nykytanssitreeni ja venyttely 120 min.

Tiistai 9.4.
nykytanssi 75 min.

Keskiviikko 10.4.
nykytanssi 75 min.
venyttely 60 min.
baletti 75 min.

Torstai 11.4.
juoksulenkki 140 min. (13 km)

Maanantai 15.4.
nykytanssitreeniä, notkistelua ja venyttelyä 180 min.

Tiistai 16.4.
nykytanssi 75 min.
nykytanssi 75 min.

Keskiviikko 17.4.
nykytanssi 75 min.
treeniä ja notkistelua 120 min.

Torstai 18.4.
baletti 75 min.

Perjantai 19.4.
nykytanssitreeniä ja venyttelyä 120 min.

Maanantai 22.4. 
pilates 60 min.

Tiistai 23.4.
nykytanssi 75 min.
nykytanssi 75 min.
venyttely 60 min.

Keskiviikko 24.4.
nykytanssi 75 min.
venyttely 60 min.
baletti 60 min.

Torstai 25.4.
pyörälenkki 20 km
rullailua pilatesrullalla 60 min.

Perjantai 26.4. 
jazz 75 min.
pilatesrullailua

Lauantai 27.4.
juoksulenkki 60 min. (8 km)

Tiistai 30.4.
nykytanssi 75 min.

Torstai 2.5.
pyöräily 60 min. (10 km)
baletti 75 min.


KESÄKUU

Maanantai 17.6.
uinti 1500 m
nykytanssi 75 min. 

kuva: Man Ray














tiistai 8. tammikuuta 2013

Matkiminen on opettavaista



Sanat ovat omiani, lauserakenteet ovat lainattuja


Lauserakenteet Helena Sinervolta

Auringonpaiste niin kuin sadekin on täällä armottomampaa, totean, kun kiipeän kohti mäen huippua kylän ulkopuolella. Mäki on melkoisen jyrkkä, kuten rakastettuni luonne, omastani puhumattakaan. Kuuntelen kuinka vihannesauto toitottaa alhaalla kadulla, joka on nyt jo etäällä, toisessa maailmassa.

Päätän jatkaa matkaa mutta toivon, että se pian päättyisi. Olisi pitänyt ottaa mukaan joku, kenet? Ei Kariniakaan voi tällaiseen paikkaan viedä. Tästä on harva kulkenut, nyt tajuan, että ihan järkevistä syistä.


Lauserakenteet Vigdis Grimsdottirilta

Tunturin kupeessa,  pohjoispuolen tuiskussa,  muutama kymmenen kilometriä Inarin keskustasta eteenpäin, sijaitsee niin pieni talo, että sen voi nähdä vain mikroskoopilla tarkasteltuna tai suurennuslasin avulla. Siellä kaikki asukkaat puhuvat kuiskaamalla. Sipisemällä, supisemalla, he jopa laulavat kuiskaten. Ohi matkatessamme tiedän varmasti enkä milloinkaan paremmin kuin nyt, kuunnellessani tuulen suhinaa ja hiihtäessäni kohti majapaikkaamme.

En tiedä, voinko antaa sinulle anteeksi, Olga, en edes tiedä, haluanko, sanon hänelle, surullisena, ja silmäni ovat kyyneleitä täynnä. Hänen silmänsä ovat vakavat, tummat ja terävät, pirun jäärä. Niin, siellä kaikki puhuvat kuiskaamalla. Äänet sihahtavat korvassa, kaikuvat mielessä ja muistoissa.



Lauserakenteet Sofi Oksaselta

Istuimme vielä hetken ja suutelimme hyvästiksi, olimme tavanneet tasan vuotta aikaisemmin. Olisin halunnut jäädä tähän, olisin halunnut rutistaa häntä mutta silti minun oli sanottava jotain, minkä olisin jälkeenpäin ajateltuna voinut sanoa kauniimmin.

- Minä haluan pois.

Näin hänen typertyneen ilmeensä ja se sai minut heti katumaan sanojani, niitä samoja sanoja, jotka olin kuitenkin aikonut jo pitkään sanoa ja jotka sitten kuitenkin aina olivat takertuneet kurkkuuni, hukkuneet sinne. Nyt ne leijuivat ilmassa joka oli ollut aiemmin odotusta täynnä. Ehkä halusin vain vihdoin päästä aloittamaan oman elämäni ja siksi tokaisin asian niin tökerösti, ehkä halusin, että hän pitäisi minua itsekkäänä sikana, niin hänen olisi helpompi hyväksyä lähtöni, ehkä pelkäsin omaa ikävääni, etten pystyisikään lähtemään - pelkäsin olevani yhä epävarma lähdöstäni vaikka olin aiemmin ollut siitä niin varma.



Lauserakenteet Siri Hustvedtilta

Onneksi tämä alkaa nyt olla ohi. Se tapahtui Kallion kaupunginosassa, ja muistaakseni oli talvi kun ajatuksissani  kiertelin siellä. Oli kulunut vasta vuoden verran tapaamisesta, mutta sen paremmin Asta kuin Pasikaan eivät tunnistaneet minua nähdessään minut. Myöhemmin he kyllä totesivat, että käännyttyäni nurkan taakse ja kadottuani näkyvistä, Asta oli hotkaissut jäätelönsä loppuun, heittänyt sen paperipäällysteen roskiin ja lähtenyt kävelemään kovaa vauhtia keskustaan päin. Arvuuttelin mielessäni, mitä heidän mielessään mahtoi liikkua. Satoi vettä kaatamalla ja kadulla oli ruuhkaa mutta kiiruhdettuani kulman taakse, saatoin vielä nähdä heidät. Kun saavutin heidät heidän kotiovellaan, näin että kummallakin oli pahoja palovammoja kasvoissaan.

Ketä kirjailijaa ihailet? Mikä hänen työssään kiehtoo?


Tämä oli yksi tehtävä Anu Sifverbergin ja Elina Hirvosen kirjasta. Tässä ensimmäisenä mieleen tulevia, on varmasti paljon muitakin.

Kjell Westön kirjoja niiden historiallisen tietämyksen vuoksi, kuinka joku voi tietää niin paljon? Ja myös kerrontatavan ja yksityiskohtien määrän vuoksi. Ja sen vuoksi, miten joku voi olla historiasta niin kiinnostunut, että jaksaa tutkia asioita niin paljon.

John Irvingiä mielikuvituksen vuoksi, miten joku keksii sellaisia asioita ja uskaltaa kirjoittaa niistä.

Peter Höeg mielikuvitus ja tietämys, yksinkertaisesti taito muotoilla lauseita ja pistää niitä peräkkäin oikealla tavalla.

Tuuve Janssonia psykologisen tarkkanäköisyyden vuoksi ja luovuuden vuoksi ja erilaisten tasojen vuoksi.

Reko Lundania, koskettavien näytelmien vuoksi. Harvoja valmiiksi kirjoitettuja näytelmiä, jotka toimivat sellaisenaan lavalla. Ainakin toimivat aikoinaan KOM-teatterin lavalla.

Pirkko Saisiota en niinkään ihaile, koska koen itse kirjoittajana olevani aika samanlainen, mutta pidän paljon hänen tyylistään, omaperäisestä ja tunnistettavasta ja hauskasta toteamistavasta. Itseironia ja pelleksi asettuminen. Hyvin viihdyttävää.

Anna-Leena Härköstä ihailen rehellisyydestä ja vaivattomasta tekstistä ja uskalluksesta kirjoittaa “helppoa“ ja aitoa, arkista tekstiä. Pidän myös hänen "neuroottisuudestaan", se on niin samastuttavaa.

Siri Hustvedtiä psykiatrisesta tietämyksestä, taiteen tuntemuksesta, mielikuvituksesta ja koskettavista ja tarkkanäköisistä kuvauksista. Vaikuttaa hyvin viisaalta ihmiseltä.

Jeanette Winterson pateettisuus, huumori, rohkean eroottiset ja aistilliset kuvaukset

Tuuve Aron kanssa koen jotain sielun sisaruutta. Ihailen myös hänen absurdin tajuaan.

Daniil Harmsia absurdiudesta ja rohkeudesta. Mahdottoman hauskaa ja roisiakin. Vahvoja mielikuvia herättävää.

Anni Sumari (kts. edellinen) Harvoja runoilijoita, joiden runoja parikymppisenä jaksoin lukea.

Samuel Beckettiä omaperäisyydestä ja tinkimättömyydestä, vahvasti oma taiteilijaääni. Uskalluksesta tuottaa "tylsää" tekstiä.

Eeva Kilpeä koskettavien lapsuudenkuvausten, evakkokuvausten  ja sota-ajan kuvausten vuoksi. Harvoja sota-ajasta kertovia romaaneja, joita olen jaksanut lukea.

Sofi Oksasta historiallisen tietämyksen vuoksi ja siksi, että hän osaa kirjoittaa viihdettä ja helposti luettaavaa tekstiä ilmeisen vaivattomasti? On osannut myös hyvin elättää itsensä kirjoittajana ja kustantajana. Bisnesäly ja ahkeruus.

Eeva-Liisa Manner Muistuttaa jotenkin neroa.

Nämä eivät välttämättä ole niitä kirjailijoita, joiden kirjoja lukisin eniten. On myös kirjailijoita, joita en erityisemmin ihaile mutta luen viihteen tms. sellaisen vuoksi. Esim. olen lukenut lähes kaikki Anja Sellmanin kirjat.

Olen pitänyt myös Taina Latvalasta, Sarah Watersista, Riikka Pukkisesta, Iida Raumasta, Helena Sinervosta, Monika Fagerholmista, Vigdis Grimsdottirista (erityisesti nuorena hän oli lempikirjailijani), Dostojevskista, Joel Haahtelasta, Pirjo Hassisesta, Märta Tikkasesta, Hannu Väisäsestä...

perjantai 4. tammikuuta 2013

Lätinää vuoden alussa

Joitakin uudenvuodenlupauksia ei tarvitse tehdä. Asiat alkavat tapahtua itsestään, kun on aikaa. Olen muunmuassa alkanut syödä terveellisemmin, mitenkään pakottamatta. Tajusin, että syön liian vähän vihreää (ja hirveesti tomaatteja), joten ostin selleriä, vehnänorasta, ruusukaalta ja pinaattia. Ostin myös qvinoaa, pellavansiemenrouhetta yms. Mua innostaa tällä hetkellä kauheesti esim. pähkinämureke. En ole koskaan tykännyt murekkeista mutta inho koskee lähinnä sianlihaa sisältävää lihakönttimureketta, joka suurtalouskeittiövuosien jälkeen on ollut täys pannassa hajunsa takia, pähkinäköntti on ihan eri juttu. Jotenkin kiehtova. Vähän ikävä jopa ruokatöiden pariin; on kiva kokata ja leipoa mutta millään ei jaksaisi syödä kaikkea.

Luettuja kirjoja: Taina Latvalan Välimatka. Yllättävän hyvä. Sofi Oksasen Kun kyyhkyset katosivat on nyt luettavana ja sitten sain vihdoin kuunneltua äänikirjana loppuun Kjell Westön Missä kuljiemme kerran. Vaikuttava kokemus. Lueskelen myös joululahjaksi saamaani Senja opettaa sinulle ruotsia -kirjaa. Espanjaksi pitäis olla joku samanlainen. Saisinpa jo aikaiseksi muuttaa pois edes vähäksi aikaa täältä Suomesta.

Olen luvannut etten tee omia esityksiä vähään aikaan, koska se imaisee niin mukaansa ettei ehdi mitään muuta. Sen sijaan keskityn...niin  mihin? Olisi niin paljon asioita, joihin pitäisi keskittyä: tanssin opiskelu, lukeminen, espanjan, englannin ja ruotsin opiskelu, kirjoittaminen, normaalissa työelämässä oleminen ja vaikka mikä. Ja ammatinvalintakin pitäisi vihdoin jossain vaiheessa tehdä ja panostaa siihen. En voi olla samaan aikaan hyvä toimittaja, tanssija, ohjaaja, käsikirjoittaja, dramaturgi, esiintyjä, akrobaatti, tiedottaja, tuottaja... Oma työtila ja teatteritila olisi mahtava asia mutta siihen tarvittaisiin tonneittain  rahaa ja kymmenittäin tukijatahoja, satoja apurahahakemuksia, miljoonia työtunteja... Ja sitten olisin 60-vuotias ja en ehtisi esim. tanssia.


Otteita uuesta ruokavaliosta:

Aamupalana vehnänorassmoothie:

vehnänorasta
bulgarianjukurttia
rahkaa
mansikkaa, mustikkaa tms.
pellavansiemenrouhetta
kuivattuja aprikooseja
gojinmarjoja
(banaania)
(maitoa)

Lounaana:

qvinoa, pinaattia ja valkosipulia
raejuustoa

chilikaakao