tiistai 28. huhtikuuta 2015

Aamukiukku!

Aamuakrobatia kuulostaa ideana tavallaan tosi hyvältä. Tai noin niinkuin paperilla. Mutta hyi helvetti oikeasti, miten hankala on nousta kuudelta ja yrittää ehtiä lämppäämään puol tuntia ennen opettajan saapumista klo 8.00. Aina ajattelen, että oon sitten tasan puol kaheksalta paikalla vetelemässä vatsalihaksia ja pilatesta, että olen sitten kaheksalta kuosissa. Paskat. Tänään olin laiskana, kiukkuisena ja umpiväsyneenä paikalla tasan kaheksalta ja sainkin opettajalta moitteita. Tunnin sessiosta tuli vain vielä kiukkuisempi olo, koska emme tehneet edes mitään akrobatiaa vaan jotain kontakti-improa, mikä olikin sitten ihan piinaa "epälämpimällä kropalla". Yksi ohje oli muun muassa "hypätkää toistenne syliin". Öö, en mä taida, voi käydä aika pahasti. Kuka oikeesti on keksinyt laittaa akrobatian tunnit puol kasiksi aamulla!! MURR!! Koko loppupäivän sitten väsyttää ihan hulluna.

Nyt lisää kahvia ja muutama mansikka, niin ehkä tää päivä jatkuu tästä paremmin. Ehkä tähän aamuheräämiseen tottuu. Eka kerta on se pahin. Ehkä.


Viikonloppu

Oli mukava lomaviikonloppu Helsingissä. Ei mitenkään huippu mutta ihan rentouttavaa vaihtelua. Varsinkin, kun viime viikolla oli kaksi demoa, joita kuitenkin tuli vähän stressattua. Torstain tanssidemo meni tosi hyvin, kuulema kaikki mokailivat sopivan tasaisesti.

Kävin perjantaina katsomassa Kansallisteatterissa Pohjalla -esityksen. Se perustuu Maxim Gorgin novelliin (1902) ja sen on ohjannut Janne Reinikainen. Tykkäsin tosi paljon esityksestä. Ihanan fyysinen, visuaalinen, rytmillisesti kunnianhimoinen ja jotenkin raikas. Puhetta oli melko vähän, mikä oli tosi piristävää ja toteutus oli selkeästi teatteritaiteen ehdoilla tehty, ei kirjallisuuden. Mukana oli myös paljon laulua, soittoa ja maagisia tunnelmia. Fyysisesti taitava esiintyjä Inga Björn taiteili myös ilmassa köyden varassa.



Kiiruhdin esitykseen hikisenä  ja janoisena suoraan juhlavaateostoksilta, eikä kahden tunnin esityksessä ollut väliaikaa. Ehkä olisin nauttinut esityksestä vielä enemmän, jos olisin ehtinyt ennen sitä juoda hieman vettä ja käydä vessassa!

Esityksen jälkeen vietettiin Helsingin keskustassa eräitä synttärijuhlia ja sen jälkeen päädyin vielä pitkästä aikaa dtm:ään. Oli ihan mukava olla ihmisten ilmoilla mutta vähän vaisu olo illasta jäi. Taisin olla vähän väsähtäneellä tuulella, eikä ollut mikään erityisen juhlava olo.

Lauantaina hengailin kaupungilla ja kävin syömässä ja ja kahvilla. Illalla kävin katsomassa jälleen Kansallisteatterissa Slava! Kunnian, joka on Pirkko Saision kirjoittama ja Laura Jäntin ohjaama. Esitys oli astetta perinteisempi ja ehkä hieman vanhanaikaisen oloinen verrattuna edellisen illan rytmillisesti nerokkaaseen esitykseen. Slava! oli mielestäni aika perinteinen musikaali, joskin kantaaottava. Esiintyjät olivat hyviä, Juha Muje on tosi sympaattinen ja koskettava, Timo Tuominen ketterä ja taitava, Tiina Weckström ja Katariina Kaitue karismaattisia. Musiikkikin oli toimivaa. Silti yli kolmetuntinen esitys tuntui liian pitkältä ja rönsyilevältä. Jotenkin myös tyylilaji, perinteinen musikaali ei oikein iske muhun. Myös tuo kertova ja toteava brechtiläisyys tuntui välillä liian selittelevältä; asiat kävivät selväksi ilman kertojien toteamisiakin ja välillä selittelyt jopa alleviivaavuudessaan vesittivät vitsejä. Tuo suuri näyttämö on kyllä niin massiivinen, etten oikein edes ymmärrä, kuka haluaa alkaa ohjata teatteriesityksiä sellaiselle, joku baletti sopisi sinne paremmin. Minusta Kansallisteatterin pieni näyttämökin on jo aika iso teatteriesityksille.

Mutta makuseikoista huolimatta molempien viikonloppuna näkemieni esitysten jälkeen oli sellainen olo, että kannatti katsoa. Tietysti myös ammattinäkökulmasta mutta ihan elämyksenäkin. Todella paljon oli nähty vaivaa kummankin esityksen eteen. Myös näyttelijöiden ja muusikoiden heittäytyminen on ihailtavaa. On melkoinen fyysinen (ja henkinenkin) suoritus vetää yli kolmen tunnin teatterikeikka joka ikinen ilta, varsinkin, kun ikää alkaa olla monilla sen verran, että ketterimmät vuodet ovat takanapäin. En tiedä, olisiko musta tuohon, riittäisikö jaksaminen ja intohimo. Ehkäpä, jos ei olisi liian montaa projektia samaan aikaan.

keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Seilin paluu

Meidän Seilin saaren Almasta kertova kiertue-esitykseksi rakennettu TIU-program (teater i undervisning) valittiin Hangon teatteritreffien festariohjelmistoon! Kivaa! Nytpähän on sitten taas puuhaa toukokuullekin, kun pitää treenata esitys kuntoon ja ehkä vähän skarpata näyttelijäntyössä.

Tavallaan outoa palata esitykseen uudestaan. Esitysten elvyttäminen on aina vähän sama kuin palaisi ajassa taaksepäin. Mutta toisaalta se tekee usein esitykselle hyvää, kun on ottanut etäisyyttä siihen ja antanut homman hautua jonkin aikaa. Esityksellä on myös tärkeä ajatuksia herättävä sanoma, joten  kiinnostavaa päästä uudelleen työskentelemään noiden asioiden parissa. Varsinkin keskusteluosioita on tullut alitajuisesti kelailtua, ja niitä voisi hyvinkin vielä selkeyttää.

Mutta ehkä tärkeintä on ylipäänsä se, että saa olla mukana ja että saadaan festariesiintymiskokemusta ja samalla pääsee katsomaan muitakin esityksiä.

Kesäkuussa onkin sitten muutto Helsinkiin ja toukokuu on pakkaamista ja tavaroiden karsimista!

Tänään meillä on koulussa videoidemme katselmukset ja huomenna tanssidemo. Jännää! Sitten on vuorossa teatteriviikonloppu Helsingissä. Menen katsomaan Kansallisteatteriin pari esitystä: Pirkko Saision ohjaaman Slava! Kunnian ja Janne Reinikaisen ohjaaman Pohjalla.


keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Voiku satais vettä!

Harvemmin tulee esitettyä tällaista toivetta mutta: Toivottavasti tänään klo 18.30 sää olis mahdollisimman harmaa, satais vettä ja tuulis kaheksan metriä sekunnissa! Sit saisin kuvattua sen puuttuvan minuutin pätkän filmiin, joka jäi sunnuntai-iltana vähän vajaaks. Mut ei, tietty tänään paistaa aurinko eikä tuule yhtään. Ja maassa on LUNTA!!


maanantai 13. huhtikuuta 2015

Filmaamista ja musikaalitanssia

Uudet projektit ovat tempaisseet mukaansa. Tai ainakin niissä on vierähtänyt aikaa. Koulussa ollaan valmisteltu musikaalitanssiesitystä aamupäivät ja iltapäivällä opiskeltu elokuvan tekoa. Viikonloppu oli kiireinen ja nyt meinaa uupumus iskeä. Lauantaina kävin baletissa, jonka jälkeen alettiin kuvata filmiprojektia kaupungin keskustassa. Heini haahuili häämekko päällä erilaisissa arkisissa tilanteissa ja minä kuvasin. Tuli samalla tehtyä pieni performanssi ja ilahdutettua vaasalaisia vaalikahvittelijoita! Oli aurinkoinen päivä, joten kaupungilla oli vilinää, ja Heini häämekossa keräsi kovasti huomiota.

Lauantaina illalla olin vielä myymässä lippuja fyysisen teatterilinjan esitykseen ja katsomassa samalla esityksen. Hieno oli! Kokonaisuudessa oli panostettu erityisesti näyttelijäntyöhön ja tekstiin sekä liikkeeseen. Efektit ja tehosteet oli jätetty minimiin. Samoin puvustus ja lavastus oli aika minimalistinen ja yksinkertainen.

Heini ennen mereen menoa


Sunnuntaina jatkettiin kuvauksia sateesta ja kylmästä tuulesta huolimatta tuulisella rannalla. Kuvaukset oli suoritettava mahdollisimma nopeasti, jottei Heini paleltuisi häämekossaan. Hänen oli vielä kastauduttava meressäkin. Lisäksi meillä oli Linda statistina muka ottamassa aurinkoa. Hauska absurdi viba tuli siitä, kun keli oli melko ankea. Leffan ensi-ilta on jo ensiviikolla, joten leikkaamisen aloitin jo eilen illalla. Tosi pikainen projekti siis ja kuvajälki oli välillä vähän hätäistä, kun ei ole kauheasti kokemusta filmaamisesta. Silti materiaalia tuli enemmän kuin tarpeeksi. Vielä muutamia otoksia otettava huomenna täydentämään tarinaa.

Myös tanssiproggiksen esitys on ensi viikolla. Huh, onneksi parin viikon päästä kouluhommat vähän hellittävät. Sitten on enää tanssikoulun kevätnäytös ja koulussa akrobatiademoesitys plus normiluennot.

Tulipa kuivakka päivitys! Mutta aivot eivät juuri nyt kykene mihinkään luovaan.


torstai 2. huhtikuuta 2015

Uusia juttuja

Onpa ollut monipuolinen viikko!

Juuri ehdin pari päivää tuskailla, että onpa tylsää kun ei ole mitään projektia meneillään. Sitten jostain putkahti kaksi. Toinen on pienimuotoinen musikaalitanssiproggis, jota teemme koulussa. Vaikuttaa hauskalta, mukana on paljon ryhmäkoreografioita ja biisit on otettu eri musikaaleista. Juttu työstetään osaksi improvisoiden, mutta onneksi mukana on myös opettajan tekemiä valmiita koreoita niin pääsee sellaisiakin vaihteeksi opettelemaan.

Meillä on alkanut myös filmikurssi, jossa teemme pienen elokuvan. Sen saa tehdä myös yksin ja luulen, että se on mulle paras ratkaisu. Ehkä tarvitsen jonkun näyttelemään siihen kuitenkin. Pitää nyt siis pääsiäisen aikana kehitellä joku idea, mistä haluan sen filmin tehdä. Nyt on aika tyhjä pää, eikä erityisesti mikään tietty aihe polttele. Aikaa kuvaamiseen on kuitenkin tosi vähän.

Sitten meillä on ollut lopputyöseminaaritunteja ja tänään oli myös avoin fyysisen teatterin oppitunti, jossa näytimme vähän muille meidän koululaisille, että mitä olemme tehneet näiden kolmen viikon aikana.

Myös nykytanssitunnilla valmistelemme pientä esityskoreografiaa tanssikoulun kevätnäytöksiin.

Joten onhan tässä ihan mukavasti taas projekteja, olo on heti pirteämpi!

Hyvää pääsiäislomaa!