Vallan linnake eli Borgen

Olen innostunut Vallan linnake -sarjasta ja katsonut sitä nyt kaikki Katsomosta tulleet jaksot. Ainoastaan yksi asia mua ärsyttää todella paljon. Se pääministerin mies! Hitto miten keskenkasvuinen tyyppi, pitää vaimoaan ihan tossun alla! Kaikki mitä se pääministeri tekee, on tämän kiukuttelijan mielestä väärin. En tiedä, onko miehestä tarkoituksella tehty niin ärsyttävä narsisti, vai onko hahmo tahattoman jälkeenjäänyt. Jotenkin on vaikea kuvitella, että noin fiksu nainen jaksaisi roikkua tuollaisessa miehessä. No, toisaalta jonkun mielestä hahmo on varmasti vain inhimillinen. Onhan pariskunnalla sentään kaksi lasta. 

Muutenkin noiden kahden suhde on kuvattu jotenkin yliromanttiseksi. Onko vuosikymmenen yhdessä ollut pariskunta edelleen noin toisissaan riippuvia ja kokoajan pussailemassa, ja jos toinen ei joka ilta jaksakaan harrastaa seksiä, niin toinen on jo eroamassa. Ei kai se nyt ihan noin mene kellään. 

Noh, on sarjassa vielä pari muutakin asiaa, mitkä ärsyttävät. Ensinnäkin se, miten avuttomia perheen lapset ovat! Kauhea kriisi syntyy siitä, ettei jääkaapissa ole maitoa ja pääministerin on lähdettävä ostamaan teini-ikäiselle tyttärelleen sitä. Mitä helvettiä! Osta ite maitos. Ja miksi lapsia pitää kuskata kouluun? Eikö Tanskassa kulje julkisia? Ihmetyttää myös se, eikö pääministerillä ole varaa hommata lastenhoitajaa tai edes siivoojaa? Ei kai nyt perheen arki voi kosahtaa pelkästään siihen, että mies on huomionkipeä, eikä jaksa vastata perheen arjen pyörittämisestä. Kyllähän käytännön asiat varmasti jotenkin rahalla järjestyisivät. No, tietenkin draamaa pitää saada jostain, kun kerta draamaa ollaan tekemässä. 

Muuten sarja on oikein kiinnostava ja viihdyttävä ja näyttelijät tosi hyviä ja normaalin näköisiä ihmisiä, ei liian kauniita. Poliittisten koukeiroiden todenperäisyydestä en osaa niin sanoa, mutta olen lukenut, että ne vastaisivat sarjassa hyvinkin todellisuutta. Suosittelen kyllä sarjan katsomista kaikille, mikäli joku vielä on välttynyt!

Nyt loppu

Nyt saa riittää tämä lopputyöstä murehtiminen! Ja se ei onnistu muuta kuin kirjoittamalla se lopputyö. Ei yhtään kivaa hommaa mutta ei auta. Aina ei voi olla kivaa. On sentään kaunis sää ja parvekemaisema. Homma vaatii myös paljon kahvia ja paljon vissyä. Nyt on kasassa 30 sivua jäsentelemätöntä lätinää ja lainauksia. Helppoahan tuo kirjoittaminen vielä on, mutta järkevän ja jäsennellyt tekstin aikaansaaminen onkin sitten ihan eri asia.

Lauantai-ilta Kallvikissa

Miksen oo pitkään aikaan (noin kolmeenkymmeneen vuoteen) käynyt Kalvikissa! Ihana paikka! Ihan kuin olisi Hangossa. Tai ulkomailla. Käytiin paistamassa makkarat ja maissit ja lähdettiin puoli kahden aikaan yöllä. Mulla oli päällä villasukat, pipo ja toppatakki.

Ikäkriisi

Tuntuu välillä, että olen liian vanha pitämään tällaista päiväkirjablogia. Sellaisia pitävät yleensä alle kolmekymppiset tai parikymppiset. Pitää miettiä uusi suunta, miksi oikeastaan kirjoitan tätä. Toisaalta mitä vähemmän kirjoitan, sitä typerämmältä se tuntuu ja päin vastoin. Kun pystyisin vaan ylipäänsä unohtamaan koko ikäasian ja vaan tekemään itselle tärkeitä juttuja, heittäytymään iästä huolimatta. On jotenkin outoa, kuinka esimerkiksi elokuvissa oman ikäiset näyttelijät tuntuvat 15 vuotta vanhemmilta kuin itse on. Usein myös oman ikäisillä on jo teini-ikäisiä lapsia ja pitkä työura takana. Siinä valossa en enää yhtään ihmettele, että ensinäkemältä monet luulevat minua 25-vuotiaaksi. 

Kesä on kulunut lähinnä lukiessa, vähän juhliessa, elokuvia katsellessa ja tanssiessa. Mitään oikeaa lomaa en ole osannut mökkeilyn jälkeen pitää, vaan olen tasaisesti stressannut kaikkea mahdollista. Siksi varmaan tulin kipeäksi, jotta voisin muutaman päivän vaan olla stressaamatta ja lykätä tärkeitä asioita hyvällä omallatunnolla. Lopputyötä olen kirjoitellut hiljakseen, enemmän olen lueskellut. 

Syksyllä on tiedossa paljon kaikkea kivaa opintoihin liittyvää, kun nyt vaan malttaisin hoitaa alta pois nämä kesähommat. Ajattelin vihdoin jatkaa espanjan opintoja ja tiedossa on myös tanssiopintojen lisäksi monologikurssia, tanssiteatteria, corporal mimea ja mahdollisesti visuaalista teatterilabraa. 

Olen nyt tehnyt pikkuasioista valtavia peikkoja, ja toivon että saan pian ryhdistäydyttyä. Toisaalta lukeminen ja elokuvien katseleminen on ollut mukavaa ja inspiroivaa. Moni leffa on tehnyt vaikutuksen, muun muassa Rust & Bones (ja Marion Cotillard on kyllä maailman kaunein nainen). Katsoin myös uudelleen Take This Walz -leffan. Jostain syystä tykkään siitä tosi paljon, vaikka Michelle Williamsin olemus on jollain lailla ärsyttävän ja kiehtovan löllö. (Mietin, miten niin ruikkulaiha ihminen voi olla olemukseltaan niin löysä!) Mulla tulee Michellestä mieleen yksi tuttu. Hän on jotenkin olemukseltaan ja käytökseltään ihailtavan luonnonlapsi, hänellä on taipumus vaikuttua tosi vahvasti asioista ja lähestyä ihmisiä tosi suorasti ja sanoa ajatuksiaan ääneen. Näen Michellen olemuksessa myös itseäni. Varsinkin lukioaikoina muistutin kuulema kasvoiltani paljon häntä.

Ihan ei ole tämä kesä mennyt hukkaan. Olen hieman päässyt grillailemaan, saunomaan ja tealttailemassakin käytiin. Kyseessä oli eräs metsätapahtuma, jossa on paljon hauskoja tyyppejä ja paljon teknoa. Sattui myös helteet tuolle viikonlopulle, mukavaa! Rakastan telttailua ja metsässä olemista, lähteminen ja pakkaaminen on vaan usein aikamoinen operaatio. Ainoa puute tuossa paikassa on, että lähellä olevassa lammessa ei saa naapurien vuoksi uida. Käytiin siis salaa uimassa, ennenkuin se kiellettiin uudelleen. Telttailuun kyllä kuuluisi uiminen ja helle. 

Tämä ikäkriisi puskee näemmä aina, kun olen vähän liikaa itsekseni, enkä tee tarpeeksi "hyödylliseksi" katsomiani asioita. Paradoksaalisesti mitä enemmän stressaan ja moitin itseäni, sitä vähemmän saan aikaiseksi. Pitää vaan tehdä joka päivä edes vähän jotakin, joka vie eteenpäin, niin mieli pysyy rauhallisena. 

Syksyn tanssitreenit

Tulipa sitten heti flunssa, kun pääsin vauhtiin treenaamisessa. Nytkin on kuumetta, joten päivityksestä tulee lyhyt ja kuiva. Ei auta kuin maata sängyn pohjalla nenäliinavuoren keskellä. Tuo fitness-jumppa taisi olla vähän liikaa. Tuli tosi huono olo kesken tunnin ja lihakset on vieläkin (nyt tiistaina) kipeät. Toisaalta oli ihana päästä kunnon rääkkiin pitkästäaikaa, mutta ilmeisesti olisi pitänyt lauantai lepuuttaa. Oli ihana päästä myös kunnolla nykytanssin treenaamisessa alkuun. Toivottavasti jo ensiviikolla taas. Tämä viikko taitaa mennä toipumiseen.


VK 33

Torstai 13.8.
nykytanssi 90 min.

Perjantai 14.8.
jazz 60 min.
fitness 120 min.

Lauantai 15.8.
nykytanssi 75 min.
nykytanssi 75 min.



VK 34, 35

FLUNSSA



VK 36

la 5.9. 
fyysinen teatteri 5 h

su 6.9. 
fyysinen teatteri 5 h


VK 37

ti 8.9.
baletti 75 min.

ke 9.9.
juoksulenkki 60 min.

to 10.9.
nykytanssi 90 min.

la 12.9.
fyysinen teatteri 5 h

su 13.9.
fyysinen teatteri 5 h


VK 38

ti 15.9.
baletti 75 min.

to 17.9. 
nykytanssi 90 min.
venyttely 30 min.

la 19.9.
nykytanssi 75 min.
nykytanssi 75 min.


VK39

Tapahtumia tapahtumien perään

Kesällä on kiva kun on kaikenlaisia bileitä ja tapahtumia koko ajan, varsinkin täällä Helsingissä. Olihan Vaasassakin tapahtumia, mutta väkeä niissä oli vähemmän. (Tietenkin tapahtumiin lähtemistä rajoitti Vaasassa myös se, etten tuntenut sieltä ketään muita kuin koulukavereita.) Vaasassa olin myös viime kesänä joissakin tapahtumissa itse esiintymässä, ja muuten aika menikin teatterin parissa. Jotenkin siellä oli surullista se, että kovasti ihmiset järjestävät kaikenlaista mutta sitten kuitenkaan ihmiset eivät lähde tapahtumiin. Vaasalaisia haukutaankin "homeperseiksi". Kuulema vaasalaiset jäävät kotiin, jos sataa tai tuulee. Ja Vaasassa tuulee aina! Joskin siellä sataa vettä harvemmin kuin Helsingissä ja aurinko paistaa useammin.  No, itse olen usein ihan yhtä laiska.

Viime viikonloppuna oltiin hauskoissa puutaloteknobileissä Lapinlahdessa. Omenapuutalo on talo, jota voi vuokrata erilaisiin tapahtumiin. Mainiot bileet ja tuttujakin siellä oli. Alkuillasta tarkeni jopa mekossa ilman sukkiksia! Loppuillasta vaihdoin paljettihousuihin ja peruukkiin, mikä ehkä oli vähän överiä, koska naamiaisteemasta huolimatta suurin osa porukasta hiihteli farkuissa. Ainoastaan tapahtuman järjestäjillä oli tosi hienot kostyymit ja led-valoja hiuksien sisällä.

Uusiin ihmisiin en kauheasti tutustunut, väki oli ehkä jonkinverran nuorempaa teknoporukkaa. Olin myös tosi väsynyt ja gini kihahti vähän liikaa päähän.  Mutta bileiden formaatti oli mainio. Glitteriä löytyy vieläkin villapaidasta.

Paljon on jäänyt bileitä ja tapahtumia myös väliin. Osaksi tuon paskan sään vuoksi, osaksi laiskuuden, osaksi lopputyöahdistuksen vuoksi. Ja välillä on muutenkin kiva vaan elää arkea ja keskittyä tanssimiseen ja lukemiseen. Nyt pitäisi vaan rykästä se lopputyö pois jaloista, niin voisi keskittyä muuhun! Toisaalta on tullut luettua paljon kaikkea mielenkiintoista sen varjolla, että se jotenkin hämärästi liittyy aiheeseen.

Tänäänkin olisi vaikka mitä tapahtumia. Kalliossa ja Suvilahdessa nyt ainakin. Kohta alkaa olla tämän kesän juhlimiskiintiö täynnä, pitää ottaa jatkossa vähän iisimmin, ainakin sen ginin kanssa...