Viikonloppu

Oli mukava lomaviikonloppu Helsingissä. Ei mitenkään huippu mutta ihan rentouttavaa vaihtelua. Varsinkin, kun viime viikolla oli kaksi demoa, joita kuitenkin tuli vähän stressattua. Torstain tanssidemo meni tosi hyvin, kuulema kaikki mokailivat sopivan tasaisesti.

Kävin perjantaina katsomassa Kansallisteatterissa Pohjalla -esityksen. Se perustuu Maxim Gorgin novelliin (1902) ja sen on ohjannut Janne Reinikainen. Tykkäsin tosi paljon esityksestä. Ihanan fyysinen, visuaalinen, rytmillisesti kunnianhimoinen ja jotenkin raikas. Puhetta oli melko vähän, mikä oli tosi piristävää ja toteutus oli selkeästi teatteritaiteen ehdoilla tehty, ei kirjallisuuden. Mukana oli myös paljon laulua, soittoa ja maagisia tunnelmia. Fyysisesti taitava esiintyjä Inga Björn taiteili myös ilmassa köyden varassa.

Kiiruhdin esitykseen hikisenä  ja janoisena suoraan juhlavaateostoksilta, eikä kahden tunnin esityksessä ollut väliaikaa. Ehkä olisin nauttinut esityksestä vielä enemmän, jos olisin ehtinyt ennen sitä juoda hieman vettä ja käydä vessassa!

Esityksen jälkeen vietettiin Helsingin keskustassa eräitä synttärijuhlia ja sen jälkeen päädyin vielä pitkästä aikaa dtm:ään. Oli ihan mukava olla ihmisten ilmoilla mutta vähän vaisu olo illasta jäi. Taisin olla vähän väsähtäneellä tuulella, eikä ollut mikään erityisen juhlava olo.

Lauantaina hengailin kaupungilla ja kävin syömässä ja ja kahvilla. Illalla kävin katsomassa jälleen Kansallisteatterissa Slava! Kunnian, joka on Pirkko Saision kirjoittama ja Laura Jäntin ohjaama. Esitys oli astetta perinteisempi ja ehkä hieman vanhanaikaisen oloinen verrattuna edellisen illan rytmillisesti nerokkaaseen esitykseen. Slava! oli mielestäni aika perinteinen musikaali, joskin kantaaottava. Esiintyjät olivat hyviä, Juha Muje on tosi sympaattinen ja koskettava, Timo Tuominen ketterä ja taitava, Tiina Weckström ja Katariina Kaitue karismaattisia. Musiikkikin oli toimivaa. Silti yli kolmetuntinen esitys tuntui liian pitkältä ja rönsyilevältä. Jotenkin myös tyylilaji, perinteinen musikaali ei oikein iske muhun. Myös tuo kertova ja toteava brechtiläisyys tuntui välillä liian selittelevältä; asiat kävivät selväksi ilman kertojien toteamisiakin ja välillä selittelyt jopa alleviivaavuudessaan vesittivät vitsejä. Tuo suuri näyttämö on kyllä niin massiivinen, etten oikein edes ymmärrä, kuka haluaa alkaa ohjata teatteriesityksiä sellaiselle, joku baletti sopisi sinne paremmin. Minusta Kansallisteatterin pieni näyttämökin on jo aika iso teatteriesityksille.

Mutta makuseikoista huolimatta molempien viikonloppuna näkemieni esitysten jälkeen oli sellainen olo, että kannatti katsoa. Tietysti myös ammattinäkökulmasta mutta ihan elämyksenäkin. Todella paljon oli nähty vaivaa kummankin esityksen eteen. Myös näyttelijöiden ja muusikoiden heittäytyminen on ihailtavaa. On melkoinen fyysinen (ja henkinenkin) suoritus vetää yli kolmen tunnin teatterikeikka joka ikinen ilta, varsinkin, kun ikää alkaa olla monilla sen verran, että ketterimmät vuodet ovat takanapäin. En tiedä, olisiko musta tuohon, riittäisikö jaksaminen ja intohimo. Ehkäpä, jos ei olisi liian montaa projektia samaan aikaan.

Seilin paluu

Meidän Seilin saaren Almasta kertova kiertue-esitykseksi rakennettu TIU-program (teater i undervisning) valittiin Hangon teatteritreffien festariohjelmistoon! Kivaa! Nytpähän on sitten taas puuhaa toukokuullekin, kun pitää treenata esitys kuntoon ja ehkä vähän skarpata näyttelijäntyössä.

Tavallaan outoa palata esitykseen uudestaan. Esitysten elvyttäminen on aina vähän sama kuin palaisi ajassa taaksepäin. Mutta toisaalta se tekee usein esitykselle hyvää, kun on ottanut etäisyyttä siihen ja antanut homman hautua jonkin aikaa. Esityksellä on myös tärkeä ajatuksia herättävä sanoma, joten  kiinnostavaa päästä uudelleen työskentelemään noiden asioiden parissa. Varsinkin keskusteluosioita on tullut alitajuisesti kelailtua, ja niitä voisi hyvinkin vielä selkeyttää.

Mutta ehkä tärkeintä on ylipäänsä se, että saa olla mukana ja että saadaan festariesiintymiskokemusta ja samalla pääsee katsomaan muitakin esityksiä.

Kesäkuussa onkin sitten muutto Helsinkiin ja toukokuu on pakkaamista ja tavaroiden karsimista!

Tänään meillä on koulussa videoidemme katselmukset ja huomenna tanssidemo. Jännää! Sitten on vuorossa teatteriviikonloppu Helsingissä. Menen katsomaan Kansallisteatteriin pari esitystä: Pirkko Saision ohjaaman Slava! Kunnian ja Janne Reinikaisen ohjaaman Pohjalla.

Voiku satais vettä!

Harvemmin tulee esitettyä tällaista toivetta mutta: Toivottavasti tänään klo 18.30 sää olis mahdollisimman harmaa, satais vettä ja tuulis kaheksan metriä sekunnissa! Sit saisin kuvattua sen puuttuvan minuutin pätkän filmiin, joka jäi sunnuntai-iltana vähän vajaaks. Mut ei, tietty tänään paistaa aurinko eikä tuule yhtään. Ja maassa on LUNTA!!

Filmaamista ja musikaalitanssia

Uudet projektit ovat tempaisseet mukaansa. Tai ainakin niissä on vierähtänyt aikaa. Koulussa ollaan valmisteltu musikaalitanssiesitystä aamupäivät ja iltapäivällä opiskeltu elokuvan tekoa. Viikonloppu oli kiireinen ja nyt meinaa uupumus iskeä. Lauantaina kävin baletissa, jonka jälkeen alettiin kuvata filmiprojektia kaupungin keskustassa. Heini haahuili häämekko päällä erilaisissa arkisissa tilanteissa ja minä kuvasin. Tuli samalla tehtyä pieni performanssi ja ilahdutettua vaasalaisia vaalikahvittelijoita! Oli aurinkoinen päivä, joten kaupungilla oli vilinää, ja Heini häämekossa keräsi kovasti huomiota.

Lauantaina illalla olin vielä myymässä lippuja fyysisen teatterilinjan esitykseen ja katsomassa samalla esityksen. Hieno oli! Kokonaisuudessa oli panostettu erityisesti näyttelijäntyöhön ja tekstiin sekä liikkeeseen. Efektit ja tehosteet oli jätetty minimiin. Samoin puvustus ja lavastus oli aika minimalistinen ja yksinkertainen.

Heini ennen mereen menoa

Sunnuntaina jatkettiin kuvauksia sateesta ja kylmästä tuulesta huolimatta tuulisella rannalla. Kuvaukset oli suoritettava mahdollisimma nopeasti, jottei Heini paleltuisi häämekossaan. Hänen oli vielä kastauduttava meressäkin. Lisäksi meillä oli Linda statistina muka ottamassa aurinkoa. Hauska absurdi viba tuli siitä, kun keli oli melko ankea. Leffan ensi-ilta on jo ensiviikolla, joten leikkaamisen aloitin jo eilen illalla. Tosi pikainen projekti siis ja kuvajälki oli välillä vähän hätäistä, kun ei ole kauheasti kokemusta filmaamisesta. Silti materiaalia tuli enemmän kuin tarpeeksi. Vielä muutamia otoksia otettava huomenna täydentämään tarinaa.

Myös tanssiproggiksen esitys on ensi viikolla. Huh, onneksi parin viikon päästä kouluhommat vähän hellittävät. Sitten on enää tanssikoulun kevätnäytös ja koulussa akrobatiademoesitys plus normiluennot.

Tulipa kuivakka päivitys! Mutta aivot eivät juuri nyt kykene mihinkään luovaan.

Uusia juttuja

Onpa ollut monipuolinen viikko!

Juuri ehdin pari päivää tuskailla, että onpa tylsää kun ei ole mitään projektia meneillään. Sitten jostain putkahti kaksi. Toinen on pienimuotoinen musikaalitanssiproggis, jota teemme koulussa. Vaikuttaa hauskalta, mukana on paljon ryhmäkoreografioita ja biisit on otettu eri musikaaleista. Juttu työstetään osaksi improvisoiden, mutta onneksi mukana on myös opettajan tekemiä valmiita koreoita niin pääsee sellaisiakin vaihteeksi opettelemaan.

Meillä on alkanut myös filmikurssi, jossa teemme pienen elokuvan. Sen saa tehdä myös yksin ja luulen, että se on mulle paras ratkaisu. Ehkä tarvitsen jonkun näyttelemään siihen kuitenkin. Pitää nyt siis pääsiäisen aikana kehitellä joku idea, mistä haluan sen filmin tehdä. Nyt on aika tyhjä pää, eikä erityisesti mikään tietty aihe polttele. Aikaa kuvaamiseen on kuitenkin tosi vähän.

Sitten meillä on ollut lopputyöseminaaritunteja ja tänään oli myös avoin fyysisen teatterin oppitunti, jossa näytimme vähän muille meidän koululaisille, että mitä olemme tehneet näiden kolmen viikon aikana.

Myös nykytanssitunnilla valmistelemme pientä esityskoreografiaa tanssikoulun kevätnäytöksiin.

Joten onhan tässä ihan mukavasti taas projekteja, olo on heti pirteämpi!

Hyvää pääsiäislomaa!

Treenipäivä!

No nyt on sellanen olo kuin olis piesty. Eilinen oli melko liikunnallinen päivä. Aamuluennot oli peruttu, joten jumppasin ja venyttelin ja vanuttelin pari tuntia. Sitten kävin kirjastossa hakemassa pari säkillistä lopputyökirjoja lähteiksi siis ja suuntasin fyysisen teatterin tunneille.

Tehtiin eräänlaista "väsytystunneharjoitusta". Tehtävänä oli tehdä joko eteenpäin tai taaksepäin kuperkeikkoja, käsilläseisontaa, kärrynpyöriä ta niskavoltti ja välissä hieman kävellä. Jos väsyi niin piti vaan jatkaa. Jos tuli jokin olotila tai tunnetila, niin se piti ottaa mukaan toimintaan. Voin kertoa harjoituksesta myöhemmin lisää, että toimiko. Teemme sen tänään vielä uudestaan. Kokonaisuudessaan harjoitus kesti 40 minuuttia ja koko ajan oli siis tehtävä jotain noista neljästä toiminnosta.

Lisäksi meillä oli hieman mimiikan alkeita eli pyöriteltiin silmiä, nosteltiin kulmakarvoja yms. On eri tavalla tosi rankkaa hommaa ja keskittymistä vaativaa.

Illalla menin vielä pilatekseen ja luovuin suosiolla baletista, koska niin väsynyt olo ja menin venyttelyyn. Mut sekin oli sit jotain voimavenyttelyä ja nyt pukkaa vähän flunssaa. No mut muuten ihan hyvä olo kropassa, kun sai taas vähän treeniä.

Huomenna aloitamme tanssikurssilla musikaalitanssiprojektin!

Yhdeksän viikkoa vielä

Tänään selvisi, että voin suorittaa syksyn opinnot Helsingissä loppuun. Se vaatii tosin sitä, että saan hankituksi jostain projektista näyttelijänhommia ja lisäksi on tehtävä yksi isompi ohjaustyön juttu ilman ohjaavaa opettajaa.

Helsinkiin muuttamista puoltaa se, että tavallaan voin aloittaa tyhjältä pöydältä ja suunnitella opintoni vapaammin. Vaikka toisaalta tuntuu hassulta palata takaisin vanhoihin ympyröihin parin vuoden jälkeen. Täytyy löytää vanhan keskeltä uusia ympyröitä! Uskon kyllä, että löydän mielekkäitä projekteja. Helsingissä tulee varmasti myös käytyä enemmän teatterissa ja seurattua muiden tekemisiä. Käytyä museoissa, elokuvissa, tapahtumissa, baarissa... Toisin kuin täällä Vaasassa. Täällä elämä pyörii niin paljon vaan koulun ympärillä.

Juuri nyt on vähän kehäraakki olo. Ollut fyysisesti ja myös vähän henkisesti rankka kurssi, hirveän intensiivinen, hyvällä tavalla.

Toisaalta haikea olo. Opintojen loppu Vaasassa lähestyy, eivätkä asiat ehkä menneet ihan niin hyvin kuin oisivat voineet. Toisaalta on helppo olla jälkiviisas ja sanoa, että tekisin monta asiaa eri tavoin. Opinnot sinällään ovat edennet tänä vuonna kuin junan vessa, mutta mikäli olisin jaksanut olla sosiaalisempi ja seurallisempi jne., olisi koululla oleminen ja opiskelukin varmasti ollut helpompaa.

Mutta on kehitystä nytkin tapahtunut. Opiskelu ei ole ollut helppoa mutta luulen, että olen kuitenkin kasvanut ihmisenä paljon ja myös teatterintekijänä sen vuoksi ja sen ohella. Olen oppinut olemaan kiltimpi itseäni ja muita kohtaan ja olen oppinut ottamaan asioita kevyemmin ja vähemmän dramaattisesti. Asiat on osattava ottaa rennosti ja on koko ajan osattava mennä eteenpäin ja antaa virheitä anteeksi. On osattava kyseenalaistaa omat negatiiviset tunteet ja ne ajatukset, joista tunteet syntyvät. Koska omat ajatukset ja tulkinnat itsestä ja muista eivät ole koko totuus. Usein omat tulkinnat saattavat olla ihan päin persettä. On ihan turha jatkuvasti miettiä mitä muut ajattelevat sinusta koska sitä ei voi koskaan lopulta tietää. Pitää oppia aistimaan mitä itse haluaa ja mistä itselle tulee hyvä olo.

Olen siis oppinut ottamaan lungimmin ja sitä myöten saanut enemmän aikaiseksi ja opintoja suoritetuksi. Olen myös oppinut kyseenalaistamaan omia negatiivisia tunteita ja kääntämään ne ylösalaisin. Jos on mukava toisille, kyllä se joskus tulee takaisinkin mutta jos ei mitään anna, on ihan ymmärrettävää, että jää vähän erakoksi. En ole uskaltanut oikein heittäytyä sosiaalisesti täällä Vaasassa ja nyt en oikein enää jaksa muuttaa suuntaa. Mutta jos otan vaikka tavoitteeksi olla joka päivä edes hieman sosiaalisempi kuin edellisenä päivänä.

Kesällä olen sitten jo tosi sosiaalinen!