Ketä kirjailijaa ihailet? Mikä hänen työssään kiehtoo?

Tämä oli yksi tehtävä Anu Sifverbergin ja Elina Hirvosen kirjasta. Tässä ensimmäisenä mieleen tulevia, on varmasti paljon muitakin.

Kjell Westön kirjoja niiden historiallisen tietämyksen vuoksi, kuinka joku voi tietää niin paljon? Ja myös kerrontatavan ja yksityiskohtien määrän vuoksi. Ja sen vuoksi, miten joku voi olla historiasta niin kiinnostunut, että jaksaa tutkia asioita niin paljon.

John Irvingiä mielikuvituksen vuoksi, miten joku keksii sellaisia asioita ja uskaltaa kirjoittaa niistä.

Peter Höeg mielikuvitus ja tietämys, yksinkertaisesti taito muotoilla lauseita ja pistää niitä peräkkäin oikealla tavalla.

Tuuve Janssonia psykologisen tarkkanäköisyyden vuoksi ja luovuuden vuoksi ja erilaisten tasojen vuoksi.

Reko Lundania, koskettavien näytelmien vuoksi. Harvoja valmiiksi kirjoitettuja näytelmiä, jotka toimivat sellaisenaan lavalla. Ainakin toimivat aikoinaan KOM-teatterin lavalla.

Pirkko Saisiota en niinkään ihaile, koska koen itse kirjoittajana olevani aika samanlainen, mutta pidän paljon hänen tyylistään, omaperäisestä ja tunnistettavasta ja hauskasta toteamistavasta. Itseironia ja pelleksi asettuminen. Hyvin viihdyttävää.

Anna-Leena Härköstä ihailen rehellisyydestä ja vaivattomasta tekstistä ja uskalluksesta kirjoittaa “helppoa“ ja aitoa, arkista tekstiä. Pidän myös hänen "neuroottisuudestaan", se on niin samastuttavaa.

Siri Hustvedtiä psykiatrisesta tietämyksestä, taiteen tuntemuksesta, mielikuvituksesta ja koskettavista ja tarkkanäköisistä kuvauksista. Vaikuttaa hyvin viisaalta ihmiseltä.

Jeanette Winterson pateettisuus, huumori, rohkean eroottiset ja aistilliset kuvaukset

Tuuve Aron kanssa koen jotain sielun sisaruutta. Ihailen myös hänen absurdin tajuaan.

Daniil Harmsia absurdiudesta ja rohkeudesta. Mahdottoman hauskaa ja roisiakin. Vahvoja mielikuvia herättävää.

Anni Sumari (kts. edellinen) Harvoja runoilijoita, joiden runoja parikymppisenä jaksoin lukea.

Samuel Beckettiä omaperäisyydestä ja tinkimättömyydestä, vahvasti oma taiteilijaääni. Uskalluksesta tuottaa "tylsää" tekstiä.

Eeva Kilpeä koskettavien lapsuudenkuvausten, evakkokuvausten  ja sota-ajan kuvausten vuoksi. Harvoja sota-ajasta kertovia romaaneja, joita olen jaksanut lukea.

Sofi Oksasta historiallisen tietämyksen vuoksi ja siksi, että hän osaa kirjoittaa viihdettä ja helposti luettaavaa tekstiä ilmeisen vaivattomasti? On osannut myös hyvin elättää itsensä kirjoittajana ja kustantajana. Bisnesäly ja ahkeruus.

Eeva-Liisa Manner Muistuttaa jotenkin neroa.

Nämä eivät välttämättä ole niitä kirjailijoita, joiden kirjoja lukisin eniten. On myös kirjailijoita, joita en erityisemmin ihaile mutta luen viihteen tms. sellaisen vuoksi. Esim. olen lukenut lähes kaikki Anja Sellmanin kirjat.

Olen pitänyt myös Taina Latvalasta, Sarah Watersista, Riikka Pukkisesta, Iida Raumasta, Helena Sinervosta, Monika Fagerholmista, Vigdis Grimsdottirista (erityisesti nuorena hän oli lempikirjailijani), Dostojevskista, Joel Haahtelasta, Pirjo Hassisesta, Märta Tikkasesta, Hannu Väisäsestä...