Höpsöttelyä: eli ajatuksia vaatteista ja muodista

Mulla on koneella kuvakansioita, joihin kerään inspiroivia kuvia tuleviin esityksiin liittyen puvustuksesta, tunnelmasta, tyylilajista, lavastuksesta ja vaikka mistä. Tällä hetkellä on esimerkiksi kansiot työnimillä Elenan huone 2 ja Piru valoa kantaa. Voi olla, että noista tulee yksi lopullinen esitys. Jonkinlaisesta trilleristä on kysymys.

Mutta välillä sitä innostuu jostain vaatteesta, meikistä tai jonkun ihmisen tyylistä ihan muuten vain, ilman että se liittyy johinkin esitykseen. Siksipä päätin perustaa kansion "ulkonäkö" sellaisille kuville, joissa vaan on jotain omaa elämää inspiroivaa. En esimerkiksi saa millään kasvatettua pitkiä hiuksia vaikka aina yritän, kun leikkaan ne aina syksyisin lyhyeksi. Lopulta alon keräillä kuvia kivoista pitkistä hiuksista ja katson niitä aina kun tulee tarve leikata. Olen käynyt elämäni aikana kampaajalla kaksi kertaa. Seitsenvuotiaana ja vanhojen tanssien yhteydessä. Jos nyt saan aikaiseksi kasvattaa pitkän tukan, aion värjäyttää sen kampaajalla. Kerran kymmenessä vuodessa kampaajalla käynti on kai ihan ok?

Olen myös tallentanut kuvia hoikista hauskannäköisistä naisista, joita voin katsella, kun tekee mieli mennä kioskille hakemaan suolapähkinäpussi ja vetää se naamaan muutamassa minuutissa; muistutuksena siitä, että minäkin voisin näyttää hyvältä, jos söisin vähän vähemmän. Minulla on ollut projektina jo pitkään saaha 6-7 kiloa pois painosta, jotta saisin vähän siromman kropan. Olen sen verran esteetikko ja perfektionisti, että välillä olisi vaan niin kiva pukeutua juuri niinkuin tekee mieli. Nyt olen saanut pari kiloa pois mutta neljä-viisi olis vielä ylimääräistä. Vasta tuon verran laihduttuani voin haaveilla rentojen poikamaisten paitapuseroiden käytöstä tai ihan tavallisista kivoista t-paidoista. Tietysti voisin myös leikkauttaa rintani pois mutta mieluummin laihdutan. Tällä hetkellä kroppani antaa ehkä vähän väärää viestiä: joko näytän liian seksikkäältä tai sitten en oikein miltään. Adrogyynisyys olis plussaa. Se, mistä en tietenkään pääse eroon laihduttuanikaan ovat: leveät hartiat ja lihaksikkaat (lue rotevat) käsivarret, lihaksikkaat reidet, ikä, pienet silmät ja punainen iho kasvoissa. Mutta mitään en häpeä. Mua on vaan kiusattu pienestä asti isosta  takapuolesta, joten siitä en vaan ole oppinut pitämään.

No, vaikka olisin laihakin, niin ei mulla olisi varaa kaupan mekkoihin. Ja periaatteessahan ei sais ostaa (uutena) mitään, kun tulee morkkis kaikesta jätteestä ja lapsityövoimasta ja kerskakulutuksesta. Ja voihan sitä vaan kattella, ei kaikkea tarvi omistaa.

Kävin Zarassa kattomassa tätä jakkua mutta kokoja 34 ei  enää ollut.
 Isompaa en suostu edes sovittamaan.
Samastun myös jollain lailla kuvan tyttöön,
vakken tiedä, onko mussa mitään samaa.
Näyttää muuten äitiltä nuorena, ehkä siks!

Tällaisia vaatteita ja kokonaisuuksia olen ihaillut viimeaikoina ja näistä inspiroitunut:

Järkyttävää sanoa näin mutta musta tuntuu,
että tämä mekko mun on pakko saaha.
Tykkään väreistä.

Kaunis mekko. Luulen, että tämäkin voisi sopia mulle hyvin.
En häpeä leveitä hartioitani
vaikka kuulen ihmisten kauhisteluja niistä jatkuvasti

Kaunis mekko mutta vaatii tosiaan sen viiden kilon pudotuksen,
koska muuten näyttäisin navettapiialta/lehmältä. Tai sitten vaan pullukalta,
 joka yrittää piilottaa ison perseensä ja valtavat reitensä sekä muodottoman kroppansa löysään mekkoon.

Tällasen tukan haluan.

Cool

Ihana meikki ja paita

Jotenkin nätti kampaus ja tukka.

Mulle ei tuota mitään ongelmia toteuttaa
näistä kumpaa tahansa meikkiä fiiliksen mukaan.
Tollasta tyttöpantaa en kyllä pistäis päähän (vasemmalla).
En myöskään piittaa lyhyestä otsatukasta itselläni (oikealla)