Olen sortunut ostamaan muutamia kirjoja kevään aikana täydentämään teatterialan käsikirjastoa: Paula Salmisen ja Elina Snickerin Dramaturgisia työkaluja. Siinä on inspiroivia tuttujenkin teatteri-ihmisten kirjoituksia esityksen valmistamisesta ja draaman kirjoittamisesta. Muu muassa entisen dramaturgian opettajamme Siri Kolun kirjoitus devising -tekniikasta sai minut taas valmistelemaan uutta esitystä. Mikään ei ole niin mukavaa kuin uuden esityksen valmistelevat työt ja työpajojen vetäminen kivoille ja luoville tyypeille. Osittain Kolun syytä, että devising -tekniikka on mulle edelleen se tutuin ja omin tapa, omilla sovelluksilla tosin, tehdä esityksiä. Oon muuten ollut TeaKissa myös Paula Salmisen dramaturgian kurssilla joskus vuonna 2005. Oli hyvä ja ja syventävä kurssi ja muistan Paulan sympaattisena ja kannustavana tyyppinä. Tosin kokonaisen näytelmän läpi kirjoittaminen ei ollut silloin, eikä taida olla nytkään mun juttu. Tykkään työstää esityksiä eri tavalla, enkä osaa erottaa tekstiä muusta materiaalista, enkä ohjaamista dramaturgiasta. Näytelmän kirjoittaminen on tosin älyttömän hauskaa mutta ainakaan toistaiseksi valmiiden näytelmien ohjaaminen lavalle ei ole ollut se paras ratkaisu lopputuloksen kannalta.
Judith Westonin Näyttelijän ohjaaminen. On ihan hyvä käsikirja, jos kiinnostaa psykologinen näyttelijäntyö ja elokuvanäytteleminen. Olen lukenut kirjan vuonna 2005 ja silloin muistan siitä olleen paljon apua. Nyt olen ohjaamisessani ja teatterillisesti ajautunut aika eri suuntaan mutta eihän sitä tiedä, jos tuosta vielä olisi hyötyä. Pitää siis lukea uudelleen. Ja jotkut samat asiat pätevät elokuvaohjaamiseen ja teatteriohjaamiseen vaikka tyylilaji olisikin täysin eri. Lisäksi kirjan ohjeista voi olla apua johtamistyössä sekä omassa näyttelijäntyössä.
Ostin myös Mia Pätsin kirjoittaman ja kokoaman Näyttelijän tekniikoita. Vaikka kirja on asiatiedoiltaan melko triviaali, on siinä ihan hyviä harjoituksia, jotka helposti unohtuvat (kirjan sisällöstä puolet on harjoituksia, mikä on ilahduttavaa). Nopeasti, kun suunnittelee teatterityöpajoja, sitä helposti alkaa käyttää aina samoja harjoituksia. On hyvä olla erilaisia käsikirjoja, joista harjoituksia voi poimia. Minulla on haaveena saada koottua suuri osa tekemistäni ja muistamani harjoituksista (teatteri ja tanssi) yksiin kansiin. Tietysti niitä on tuhansia mutta silti. Sitten olisi muistin lisäksi mustaa valkoisella, mistä ammentaa. Olen nyt viimeisen kolmen vuoden ajan kirjannut tekemiäni ja oppimiani harjoitteita ylös erilaisilta kursseilta ja tanssitunneilta. Pitäisi vaan kirjata ne koneelle selityksineen.
Vuosi 2005 näyttää olleen vuosi, jolloin ikäänkuin päätin, että minusta tulee ohjaaja ja tuolloin aloin tosissani paneutua asiaan ja teatterin tekemiseen monelta kantilta. Tätä innostusta tietysti lisäsi se jo vuodesta 2004 minulla ollut tieto siitä, että olen päässyt ohjaajakouluun. Vuonna 2005 aloitin opintoni. Joskus on hyvä palata tuonne ja muistaa se innostus (ennen opintoja), kun usko itseen ja omaan ohjaajuuteen ja taiteilijuuteen horjuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti