Olemme tehneet parin päivän ajan erilaisia miimisiä improharjoitteita ilman mitään näyttelemistä. Hyödyllistä pitkästäaikaa. Yritin tänään esittää, kuinka pesen mutteriespressopannun aamuisin. Unohdin, mihin laitoin kannen ja vaikeahan sitä oli löytää, kun se oli näkymätön.
Kehittelimme itsellemme myös jonkinlaisen riitin viiden valitsemamme esineen avulla. Minä löysin tarpeistosta paljon joulukrääsää, joten valitsin riittiesineiksi pukinparran, valkoisen peruukin, poron sarvet, joulupalloja ja kynttelikön. Riittiin kuului joulupukin asusteiden pukeminen päälle ja joululaulujen laulaminen. Lopuksi piti kertoa, mitä riitti minulle merkitsee ja miten ja miksi suoritan sen joka aamu. Huomiseksi pitää suunnitella mihin fokus milloinkin suuntautuu missäkin kohtaa riittiä; suuntautuuko se sisäiseen mieleen, ulkoiseen tilaan eli huoneeseen vai johonkin abstraktiin ulkoiseen maailmaan.
Kaikki tuntuu nyt menevän päin helvettiä. Harjoitteet, oleminen ryhmässä, mielialat. Mitään kehitystä ei ole tapahtunut omassa päässä kymmenen vuoden aikana, tuntuu siltä. Vaikka taidoissa olisikin kehitystä tullut, olen sama vanha ongelmainen ja kompleksinen Tiia kuin ennenkin. Lopettaminen ja luovuttaminen ei ole tällä kertaa ratkaisu. Mutta helvetin vaikealta kaikki taas tuntuu. Ei sinänsä itse teatterin tekeminen mutta kaikki siinä ympärillä, ihmiset, ryhmät, oma tunteellisuus ja ailahtelevuus. Tuntuu, että olen taantunut jonnekin lapsuuteen taas. Miten niiden ongelmien kanssa oppisi elämään ja tekemään töitä. Miksei elämä voisi joskus vain sujua hyvin?
Asiaa ei auta turhautuminen kielen kanssa. Olin kyllä varautunut, että sosiaalinen elämä saattaisi hyljeksiä minua suomenkielisyyteni vuoksi mutta enemmänkin ongelmia on ollut itse opetustilanteissa, kun en ymmärrä joitain ohjeita. Tänään esimerkiksi sattui tragikoominen tilanne, kun en ymmärtänyt monivaiheisen polttopallon sääntöjä ruotsiksi ja sain sen vuoksi pallosta täysillä melkein silmääni. Nyt se naurattaa mutta sillä hetkellä vitutti rankasti. Onneksi ei mennyt näkö.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti