Syyskuvia

Syksyllä tulee aina kauhee hinku sytyttää punanen lamppu, pistää kynttilöitä palamaan ja alkaa vääntää jotain esitystä. Tulee aina mieleen syksyisin sellaisia tiettyjä kuvia ja tunnelmia, mitkä haluaisi siirtää lavalle. Sitten ne ei välttämättä toimikaan keväällä tai kesällä lavalla, vaan ne pitäisi nimenomaan esittää myös syksyllä.

Nyt mulla on tavallaan hyvä syykin valmistella mielessäni esitystä, koska on parin vuoden sisällä tehtävä lopputyöohjaus. Ei välttämättä ole yhtään liian aikaista alkaa miettiä sitä. Apua, sehän esitetään tammikuussa, eli ensi-ilta olisi viimeistään kahden vuoden päästä, luultavasti jo vuoden päästä!

Myös erilaisten kirjotushommien ja esimerkiksi naamioiden värkkääminen on jotenkin syksyllä paljon mielekkäämpää kuin kesällä. Kesällä tietokoneen ääressä istuminen tuntuu vaikealta. Myöskin naamoiden tekemisessä on ihan omaa viehätystä ja mystiikkaa, kun niitä värkkää syksyllä ja uuni on kuumana ja siellä ne paperimassahahmot kuivuu.

Yleensä kaikki esitykset mitä oon tehnyt, ovat saaneet alkunsa syksyllä. Ei kesällä tee mieli ajatella mustaa koppia.

Aiemmin olen aina itse hommannut esityksiä varten jonkun esitystilan ja harjoituksia on pidetty missä milloinkin, jopa olohuoneessa Kaivokselassa. Nyt ensimmäistä kertaa ei tarvitse sitä niin miettiä, kun esityksen voi valmistaa koulun tiloihin. Luksusta. Toisaalta juuri se on ollut kiinnostavaa, etsiskellä ja tutkailla erilaisia tiloja. Tiloista maksaminen ei sitten olekaan ollut niin kivaa. Joten enköhän mä tee tulevan esityksen ihan suosiolla koulun teatterisaliin, saa kerrankin kunnon teatteritilan, valot ja äänilaitteet ilmaiseksi. Ehtii noita sitten taas myöhemmin tehdä luovemmissa ja erikoisemmissa olosuhteissa.