Huhtikuussa

Huomaan, että blogiin kirjoittaminen on minulle nyt paljon vaikeampaa kuin viisi vuotta sitten, jolloin perustin osittain fiktiivisiin teksteihin perustuvan blogin. Syitä on monia. Ensinnäkin blogeja on tuhansittain; omassa päässä ne ovat kärsineet inflaation. Toiseksi, en koe olevani kovin fiksu, viisas saatika sivistynyt. Miksi siis kirjoittaisin? Kirjoittakoot ne, jotka tietävät asioista jotakin. Kolmanneksi, olen tullut hyvin itsekriittiseksi: en halua kirjoittamisellani enää provosoida, osoittaa tyhmyyttäni tai ylipäätään paljastaa kovinkaan paljoa itsestäni. Riittää, että itse tiedän mitä teen ja kuka olen. Miksi muiden pitäisi tietää, mitä olen puuhaillut vuonna 2013 ja mitä mistäkin ajatellut?

kuva: Diane Arbus

Toisaalta, kirjoittaminen on mielestäni ihmiselle hyvin "hyödyllistä". Se puhdistaa kuonaa aivoista, se saa kyseenalaistamaan omia ajatuksia ja ylipäänsä pakottaa ajattelemaan selkeämmin. Lisäksi ilman kirjoittamistaidon ylläpitämistä en tule pärjäämään työelämässä. Ja koska päiväkirjan kirjoittaminen on välillä niin tylsää (olen sitäkin tänä keväänä yrittänyt), niin miksen välillä voisi kirjoitella blogiinkin. Ihan vain kirjoittamisen ilosta. Treeniähän sekin vaatii! Minulle on oikeastaan sama, lukeeko näitä juttuja kukaan. Se, että moni ihminen lukee blogiasi, ei vältämättä kerro mistään muusta kuin ahkerasta päivittämisestä ja vaikkapa aktiivisesta muodin seuraamisesta. On kiva avata jokin tutun tai puolitutun blogi, kun sinne on aina tullut jotakin uutta; vähän kuin keskustelisi sen ihmisen kanssa.

Voisin pitää blogia monista asioista ns. profiloitua. Voisin kirjoittaa:

-Millaista oli/on opiskella lähes vakavissaan tanssia 34-vuotiaana (tanssin maailmassa ikäloppuna)
- Millaista on yrittää pärjätä marginaalisen teatterin tekijänä taloudellisesti ja henkisesti
- Kun luen uuden kirjan, näen jokun teatteri-/tanssi -esityksen, elokuvan, performanssin, näyttelyn, voisin kirjoittaa kritiikin/kokemuksestani
- Voisin kirjoittaa kokemuksistani aina, kun hankin jonkun uuden vaatteen, kynsilakan, luomivärin tai huonekalun (mitä ei tapahdu ikinä), sisustuselementin (sanon blaah)
- Voisin kirjoittaa, kun kuulen uuden kappaleen tai löydän uuden artistin
- Voisin kirjoittaa siitä, millaista on valmistaa teatteriesitys ohjaajana/esiintyjänä
- Voisin kirjoittaa siitä, millaista on valmistaa tanssiesitys
-Voisin kirjoittaa varoittavan esimerkin siitä, millaista on työskennellä narsistipomon alaisena teatterimaailmassa
-Voisin kirjoittaa aina, kun syön jotain/teen ruokaa/leivon/löydän kivan ravintolan (eilen söin kikhernepihvejä, joista tuli lähinnä paistettua hummusta, kun eivät pysyneet koossa ilman kananmunaa)
- Voisin kirjoittaa siitä, kun matkustan jonnekin (kaikki ovat käyneet ja asuneet Berliinissä, joten ketä kiinnostaa?)
-Musakeikoista en valitettavasti voi kirjoittaa, koska en koskaan käy niillä (poikkeuksena akustiset hiljaisemmat keikat, kuorokonsertit, klassisen musiikin konsertit ja jotkut pienet ja hiljaiset klubikeikat)
Lisäksi en jaksa kiinnostua jostain musiikkikirjoituksista, enkä muusikoista. Mieluummin teen itse musiikkia kuin luen siitä.
-Voisin kirjoittaa siitä, mitä kaikkea halusaisin olla ja osata ennenkuin täytän 40
-Voisin perustaa parodiamuotiblogin, se voisi olla hauskaa, mutta en välttämättä halua, että kukaan loukkaantuu (nyt, kun se on sanottu ääneen, niin ei se enää edes toimi)
-Voisin kirjoittaa fiktiivisenä hahmona tai fiktiivisiä tekstejä (ongelmana vain on, etten haluaisi enää julkaista niitä blogissa, jos ne ovat oikeasti hyviä)

kuva: Man Ray

Luultavasti kirjoitankin kaikesta tästä tai jostain ihan muusta. Mutta tässä vaiheessa en ainakaan vielä osaa profiloitua.

Ostin muuten eilen avocadonvihreän kynsilakan ja opin uusia pilatesliikkeitä.

Mutta, en aio tässä nyt muotibloggaajien tapaan kysyä, "Mitä sinä ostit?"