perjantai 2. toukokuuta 2014

Toukokuu på svenska

Kahden viikon päästä jatkuu taas elämäni ruotsinkielisenä. Hieman jännittää. Suomen kielen mukana katoaa aina jotenkin identiteetti, huumorintaju ja äly. Koko Tiia hukkuu sönköttämisen taakse. Mutta haasteita pitää olla.

Lavastuskurssi on nyt kyseessä, tulee tarpeeseen. Lavastus on aina ollut teatterin osa-alueista se, joka on vähiten kiinnostanut. Jotenkin avaruudellinen hahmottaminen, tilojen rakentaminen, tavaroiden roudaus ja askartelu, kaikki mikä siihen liittyy, vähän ahdistaa. Toisaalta oon kuitenkin aina lavastanut omat ohjaukseni, en tiiä mikä siinäkin sitten on. Enemmän ehkä kutsuisin omia lavastuksiani sisustamiseksi tai visuaaliseksi tuunaukseksi.

Metropoliassa opiskellessani lavastaja Reija Hirvikoski veti meille todella kiinnostavan lavastuskurssin. Järjestelimme tuoleja erilaisiin kasoihin ja arvailimme kasojen perusteella niiden sisältämiä tunnetiloja. Valokuvasimme vieraita ihmisiä kaupungilla. Pohdimme mitä eroa on täysin valkoisella ja täysin mustalla teatteritilalla ja keräilimme roskia pihalta ja teimme niistä kollaaseja. Muistaakseni Reija kommentoi omaa lavastusehdotustani roskaläjäksi. Uskoisin että lavastus- samoin kuin valosuunnittelukammoni perustuvat siihen, etten tiedä aiheista vielä kovin paljoa. Ja ehkä ohjaajan ei tarvitsekaan ihan kaikesta tietää kaikkea. Omimpia aihealueita teatterissa ovat äänisuunnittelu, kokonaiskoreografiat ja puvustus. Ja tietty väliaikatarjoilu!







































Ehkä tämä tuleva kurssi saa mut nyt taas kiinnostumaan lavastamisesta uudella tavalla. Jotenkin mulla tökkii sellainen lavastuksellinen aiheen alleviivaaminen ja lavastuksessa näkyvä symbolismi. Esimekiksi, jos esityksessä käsitellään huonoa omaatuntoa, niin sitten lavastaja rakentaa jonkin kirveen kattoon, joka roikkuu koko esityksen ajan uhkaavasti ja heilahtaa lopussa. Visuaaliset asiat taas kiinnostavat paljonkin. Moni kohtaus on saanut alkunsa jostain asusta tai hahmosta tai esineestä, kuten kuvassa olevasta päästä.

Sitten oonkin buukannut koko kesäkuun täyteen lopputyötreenejä. Jännää! Vielä pari näyttelijäehdokasta pitää tavata, toinen vähän epävarma mutta eiköhän näillä pärjätä. Itse luultavasti oon lavalla myös, niin tulee treenattua tanssia ja esiintymistä samalla.

Kahden viikon pakollinen tanssitauko on nyt tullut flunssan takia. Luulen, että se venähtää kolmeen viikkoon. Nään jatkuvasti unia, että musta on tullut niin kömpelö, etten osaa enää edes kuperkeikkaa. Onneks koko kesä pelkkää treeniä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti