Viime viikon maanantaina harjoiteltiin tunteiden viemistä kehoon. Aluksi kirjasimme ylös, mitä kullakin tulee mieleen yhdeksästä eri "perustunteesta". Sitten kokeilimme ilman naamioita kehollistaa noita ajatuksia jonka jälkeen otimme naamiot mukaan.
Olen aikaisemminkin parilla kurssilla opiskellut tunteiden kehollistamista ja sitä "miten tunteet liikkuvat tilassa". Nuo asiat ovat hyvin konkreettisia, universaalejakin ja antavat työkaluja myös realistisempaan, pienimuotoisempaan näyttelemiseen. Ylipäänsä tällainen fyysinen ja tekninen näyttelijäntyö tuntuu ainakin minusta paremmalta kuin sellainen omiutuinen ja vanhentunut käsitys siitä, että näyttelijän pitäisi jotenkin "itse tuntea" asioita lavalla. En tosin edes ajatellut, että kukaan kokee näyttelijäntyötä nykypäivänä jollain lailla "tunteiluna" kunnes yksi poika totesi harjoituksen tehtyään, "eihän tämä nyt vielä alkanut itsestä miltään tuntua, mutta ehkä sitten myöhemmin tuntuisi oikeasti joltain".
Miksi näyttelijän pitäisi tuntea jotain tiettyä oikeaa tunnetta lavalla? Varsinkaan jos se ei näy mihinkään? Pääasiahan on se, että jotakin näkyy ja että katsoja tuntee ja saa katsomastaan jotakin. Esimerkiksi yksi nainen heijasi itseään eestaas kyyryssä lattialla. Hän tekin jutun hyvin teknisesti. Ei minua kiinnosta, mitä naisen päässä liikkui, enkä voi sitä edes koskaan tietää. Silti tuon naisen heijaava vartalo sai suuria tunteita aikaan minussa katsojana. Esiintyminen on tekniikkaa. Toki se on myös esiintymisen iloa ja halua kertoa asioita, aktiivista tekemistä ja paneutumista, mutta ei se näyttelijälle ole mitään omiin tunteisiin vaipumista. Harjoituksissa toki voi käydä tunteita läpi ja tunnustella vaikka mitä asioita, mutta tunteiden toistaminen ilta illan jälkeen samassa muodossa on mahdotonta tai ainakin hyvin hyvin raskasta ja vie keskittymisen väärään suuntaan. Siksi pitää olla tekniikka.
No, tämä "tunteilun" metodi oli tietenkin aikanaan vastareaktio oman aikansa pömpöösille kaavamaiselle teatraalisuudelle ja sai pian vastineeksi fyysten tekojen metodin, jossa ei pyritä toistamaan tunnetta, vaan löytämään luonnollista ilmaisua ja impulsseja ja yhteyttä ruumiin ja mielen välillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti