Hulluudestamme

Paska flunssa iski taas Helsingissä ja ei meinaa mennä millään ohi. Oon siis vaan lukenut, suunnitellut kohtauksia esitykseen ja kuunnellut Freddietä. Mieltä kyllä piristäisi, jos pääsisi jo tanssitunneille ja lenkille. Pää hajoo kohta kotona. Oon kyllä saanut nyt taas prokkiksen suunnittelun vauhtiin. Se vaatii tällaista yksin oleskelua.

Luin Claes Anderssonin Hulluudestamme ja hulluudestanne. Oli hyvä ja kiinnostava kirja mutta niin pikkuinen ja lyhyt! Olisin lukenut mielelläni aiheesta vaikka kuinka paljon lisää. Samankaltainen kevyehkösti kirjoitettu mutta tieteellisesti relevantti teos on Siri Hustvedtin Vapiseva nainen. 

Huomaa kyllä, että Anderssonin kirjan kirjoittamisesta on jo yli kymmenen vuotta aikaa, sillä esimerkiksi Lauri Viidan sairaudesta on tullut uutta tietoa. Nykytiedon mukaan Viita sairasti maanisdepressiivisyyttä, ei skitsofreniaa, mikäli diagnooseilla nyt niin on väliä. Mutta tämä selittää sen, että Lauri Viita pystyi kirjoittamaan ja jatkamaan suht. täysipainoista taiteellista työtään sairastuttuaankin.

Aloin tänään myös lukea Hannu Lauerman Pahuuden anatomiaa, jossa käsitellään nimensä mukaisesti pahuutta tieteellisesti ja hyvin monesta vinkkelistä. Kirjassa mainitaan muun muassa kiinnostavia faktoja Kekkosen poliittisesta toiminnasta. Palaan näihin kirjoihin ja teemoihin vielä myöhemmin täällä blogissa.