keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Sotasankarit, lahkonjohtajat ja psykopaatit

Aika synkissä asioissa on mieli liikkunut viime päivinä, kun olen lukenut tuota Hannu Lauerman Pahan anatomiaa edelleen. Nyt sain sen viimeyönä luettua loppuun.

Pahuus on vain lähtökohta kirjan teemoille ja muutenkin hyvin seikkaperäinen käsite. Pahuuden kattonimikkeen alla psykiatrian dosentti, lääketieteen tohtori ja psykiatri Lauerma on valikoinut aiheiksi muun muassa sodat, fanaattiset ja kieroutuneen väkivaltaisesti toimivat uskonlahkot, väkivaltarikollisuuden, psykopatian, mielisairaudet väkivaltaisuuden tai "pahuuden" taustalla, sadomasokismin, seksuaalisen hyväksikäytön...

Kiinnostavasti pohditaan esimerkiksi sitä, mitä eroa lopulta on terrorismilla, sotimisella ja järjestäytyneellä väkivaltarikollisuudella. Yksittäiset väkivaltarikokset ovat pieni pisara meressä, jos vertaa kuolleiden määrää sodissa kuolleisiin. Sotaa käsittelevän kappaleen lopussa Lauerma toteaakin kyynisesti, että " Neljäs maailmansota soditaan kepein ja kivin, mikäli yhtäkään ihmistä on enää jäljellä kolmannen ydinaseilla käytävän maailmansodan jälkeen."

Syvästi pureudutaan myös siihen, minkätyyppiset taustat ovat ihmisillä, jotka ajautuvat tappamaan tai kohtelemaan väkivaltaisesti toisia ihmisiä. Yksiselitteisiä syitä ei tietenkään ole; aggresiivisuutta on meissä jokaisessa ja jokaisella on periaatteellinen mahdollisuus tappaa. Mahdollisuus tappaa on osa biologiaamme. Joitakin säännönmukaisuuksia kuitenkin löytyy. Esimerkiksi lapsia raiskaamaan päätyvät ihmiset ovat useimmiten itsekin lapsuudessaan olleet insestin uhreja. Yhdessä kappaleessa puhutaan myös "pahuudesta" tai aggressiivisuuden ilmenemisestä luonnossa.

Pitkän ja mielenkiintoisen kappaleensa kirjassa on saanut kartanolaisuus-uskonlahko. Kartanolaisuus oli kahden omalaatuisen, mahdollisesti suuruursharhoissa toimineiden naisen pyörittämä uskonlahko 1930-luvulla. Lahkon toiminta oli hyvin kyseenalaista sisältäen lasten ja aikuisten alistamista ja seksuaalista hyväksikäyttöä ja kaiken henkilökohtaisen vapauden kieltämistä ja rajoittamista. Avioliitto ja "normaali seksuaalinen kanssakäyminen" olivat kartanolaisille synneistä suurimpia. Kuitenkin lahkon johtajat kajosivat seksuaalisessakin mielessä lahkonsa jäseniin räpeltämällä ja runtelemalla näiden sukuelimiä uskonnon varjolla. Myös varsinaisia yhdyntöjä tapahtui lahkolaisten kanssa lahkonjohtajien aloitteesta. Kaikenlainen kauneuteen ja ulkonäköön keskittyminen oli myös kiellettyä ja kartanolaiset eroittuvaitkin muista ihmisistä tarkoituksellisen ruman ulkonäkönsa perusteella. Lapselle, joka ei paremmasta tiedä, on vaikea lähteä aikuiseksi kasvettuaankaan tällaisesta maailmasta pois, jos peloitteena on helvetti, Jumalan julma miekka ja ties mitä uhkailua ja kiristämistä. Kaksi tiettävästi täysjärkisenä pysynyttä ihmistä lahkosta on kuitenkin karannut ja he ovat kertoneet ulkomaailmalle toiminnan mielettömyyksistä. Nämä sisarukset olivat lapsesta saakka 20-vuotiaiksi kasvaneet kartanolaisina ja lopulta päässeet pakenemaan. He kertovat että kun olivat 20 vuotta kohdanneet pelkkää kieroutunutta kaltoinkohtelua, tuntuivat tavalliset ihmiset ulkomaailmassa  uskomattoman ja epätodellisen kilteiltä.


Edelleenkin fanaattisia uskonlahkoja on, mutta ehkä niiden väkivaltainen toiminta Suomessa ei pääse ihan noin kauan valtoimenaan kukostamaan kuin 1930-luvulla, jolloin esimerkiksi lasten oikeuksista ei vielä paljoa puhuttu ja uskonnolla selitettiin monia toimintoja. Silti fanaattisuutta ilmenee edelleen ja lahkoja syntyy ja kuolee.

Käsittelyssä ovat myös sarjamurhaajat, kuten Viiltäjä-Jack ja Aileen Wuornos,  koulusurmat, poliitikot ja valtion päämiehet (muun muassa Kekkonen), viihdeteollisuus, murhadekkarit, skitsofrenia ja kilpaurheilu. Esimerkiksi Urho Kekkosen voidaan katsoa saaneen nuoruuden kiihkossaan aikaan enemmän pahuutta ja kuolemia kuin yksittäisen massamurhaajan tai koulusurmaajan. Pahuuttaa löytyy sieltä, missä on ihmisiä tai ylipäänsä jotain elämää, valtaa, kilpailua ja taistelua. Pitkä luku kirjassa on myös psykiatrian historiasta. Psykiatrian historia voidaan nähdä myös yrityksenä ymmärtää ja hillitä pahuutta tai pahoja tekoja.

Kiinnostava, provosoiva ja ajatuksia herättävä kirja. Ihmiskunnan historia on musta, eikä se siitä ole pahemmin muuttunut. Tappamisen muodot vain muuttuvat ja tappajia ja tapattajia löytyy Suomestakin ihan presidenttitasolta asti.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti