Uusia pieniä asioita tällä viikolla

Olen aloitellut pikkuhiljaa ja pitkästä aikaa taas aamusivujen kirjoittamisen, eli kolme-neljä sivua ajatusvirtaa joka aamu. Koskaan siitä ei oikein ole ollut rutiiniksi asti ja tapa on sitten hiipunut yhtä nopeasti kuin on alkanutkin. En myöskään saa kirjoittamista aloitetuksi ilman aamukahvia. Mutta ei kai se niin justiinsa ole, kirjoittaako ennen kahvia vai kahvin kanssa. Ensimmäisistä aamusivuista keskiviikkona syntyi monta oivallusta ja ehkä yhden uuden esityksen alku.

Ostin ja join eilen elämäni ensimmäistä kertaa kofeiinitonta kahvia. Tuntui tosi oudolta idealta keitellä espressoa yhdeksältä illalla itselleen ilman mitään syytä. Ainoa syy oli se että teki mieli kahvia! Ihan mahtavaa, miksen ole aiemmin keksinyt tuota! Olen aiemmin aina miettinyt, että eikö juuri kofeiini ole se juttu. Että vähän sama kuin alkoholiton siideri (joka on kylläkin myös ihan hyvää). Mutta joskus tekee mieli kahvia ihan vain sen kahvin idean ja maun takia, ei niinkään kofeiinipöllyn vuoksi, niinkuin aamuisin. Kofeiiniton espresso maistui hyvältä, ehkä vähän miedommalta. Huono puoli siinä vain oli, että aamulla ei sitten tehnyt yhtään mieli kahvia, eikä aamukahvinautinto tuntunut samalta.

Olen lukenut vihdoinkin Martha Vestinin kirjaa "Regi - Kreativitet och arbetsledarskap. Jännää, ettei suomeksi kukaan ole kirjoittanut tuollaista selkoteosta ohjaamisesta, vai onko? Tuon kirjan jos olisin lukenut kymmenen vuotta sitten, niin olisin säästynyt monelta kantapään kautta oppimiselta ohjatessani omia esityksiä. Toisaalta nyt kirja ei tarjoa mitään mullistavaa, kun tiedän tuon kaiken omien kokemusten kautta ja koulussakin tietysti oppii. Mutta silti, hyvä kirja kerrata ja mukava lukea pitkästä aikaa ruotsia. Tuota varmaan tosin pystyisi lukemaan ihan kouluruotsillakin, se on niin selkeästi kirjoitettu.

Aloin suunnitella sooloesitystä eräästä aika isosta aiheesta. Ajattelin, että jos nyt kerrankin tekisin esityksen, joka on oikeaoppista teatteria. Eli on aihe, teema ja päähenkilö ja realismia ja muoto lähtee siitä stilisoitumaan. Ei mitään "alitajuista, ideaan, kuviin ja pohjatunnelmaan perustuvaa uniteatteria", mitä olen aiemmin tehnyt. Mutta jokin siinä tekstilähtöisessä tökkii. Se tyssää aina siihen, että tuntuu, että tämä on jo niin nähty tämä homma ja muut tekee sitä paremmin, niin miksi minä väkisin yritän. Aihelähtöisessä ei sinänsä ole mitään vikaa, allekirjotan tekotavan ihan täysin ja se rajaa hyvällä tavalla tekemistä. Mutta en oikein tajua itsekään, mikä tollasessa juonipohjasessa ja tekstiin perustuvassa jutussa sitten oikein tökkii. Esimerkiksi näytelmät tai romaanidramatisoinnit, jopa runot, jotenkin niissä vaan tuntuu aina olevan liikaa materiaalia, jonkun muun ideoita, jotka ei anna mulle mitään. Vähän kuin että haluaisi ostaa juustosämpylän ja saakin kaupan päälle koko leipomon ja kymmenen kiloa juustoa ja lisäksi vielä kopan limua. Sitten, kun lähtee karsimaan, niin alkaa miettiä, että noh, miksi mä ees oikeastaan käytän tätä näytelmää, kun karsimalla se näytelmän ideakin sitten katoaa, miksen käyttäisi pelkkää ideaa ja aloittaisi siitä pelkästä sämpylästä?

Ehkä mä nyt kuitenkin yritän, tehdä oikein teatteriteatteria, niin saan sillä ehkä tuon Regi kakkosen kuitattua. Ajattelin, että jos nyt pidän tuon yhden romaanin pohjalla ja mielessä ja otan siitä sen pohjaidean. Ei sitten lopulta haittaa, jos esityksestä tulee ihan erilainen kuin kirja oli. Pohjavire kuitenkin ehkä säilyisi.

Tällaisia mietteitä tänään. Tanssitunnit jäi aika vähiin tällä viikolla omituisen kuumeilun vuoksi. En oikein tiedä, oonko mä kipeä vai en. Sydän hakkasi eilen kyllä tuhatta ja sataa, kun käärittiin futonia, että en sitten tiedä, onko mulla vaan super huono kunto, oonko mä ylikunnossa vai oonko mä vaan juonut liikaa kahvia? Kuumetta ei kuitenkaan yleensä tällä tavalla ole, että en sitten tiedä. Mitään muita flunssan oireita ei ole kuin aivastelua ja keskiviikkona vilutti. Olen syönyt hulluna vitamiineja ja sinkkiä.

Ai niin, hommattiin Netflix. Sieltä löytyy ihan hyviä leffoja. Katsoin Adelen elämä osat 1 ja 2. (Miksei 1, 2 ja 3? Ykkönen ennen Emmaa, kakkonen Emman kanssa ja kolmonen Emman jälkeen). Muutamia asioita siitä. Leffa oli yllättävän leppoisa ja dokumentin omainen, olin ajatellut, että se on jotenkin tosi hurja "taidepornoleffa".

Pystyin samastumaan täysin päähenkilön tarinaan. Ihan samaa rataa se ei kulkenut kuin omani, itselläni meni ensirakkauden ja ensiseurustelun välillä monia vuosia. Ja siinä oli välissä vaikka mitä yritystä. Ja muutenkin aloitin rakkauselämän ja oikeat ihastumiset vasta parikymppisenä. Erokin oli hieman erilainen mutta suhteen kuvio melko samanlainen, itse olin erotessa vieläkin rakastunut, toinen keskittyi enemmän uraansa. Emma muistutti ulkoisestikin monia eksiäni, tosin olen taiteilijoiden ja filosofien sijasta ihastunut aina insinööreihin!

Alkuperäissarjakuvaa, josta leffa on tehty, on kovasti kehuttu lesbojen keskuudessa. Mielestäni elokuva on ihan eri tasolla sarjakuvan kanssa. Sarjakuvan piirrosjälki on keskinkertaista nuoren tytön räpellystä ja kliseistä sellaista. Ajaa toki varmaan asiansa ja ymmärrän, miksi moni nuori tyttö rakastuu sarjakuvaan. (No en ole edes kokonaissuudessaan sarjakuvaa lukenut, netistä selaillut).

Elokuva oli hienosti ja antaumuksella tehty. Myös elokuvan seksikohtauksia on kritisoitu, varsinkin sarjakuvan tekijä itse. Mietin vaan, miten kukaan pystyy sanomaan, millainen lesboseksi on oikeanlaista pelkästään oman kokemuksensa perusteella? Sarjakuvan piirtäjän ja monen muun kriitikon mielestä leffan seksi oli feikkiä. Mun täytyy sanoa, että meni ihan täydestä. Juuri tuollaista se on joskus ollut. En nyt tarkastellut käsien yksityiskohtaisia asentoja tai muita mahdollisesti feikkejä seikkoja. Pääasia oli, että tunne välittyi, juuri tuollaista se on, kun on juuri rakastunut ja heittäytyy täysillä. Ja joka ikisissä liikennevaloissa täytyy pysähtyä suutelemaan. Jos sarjakuvanpiirtäjä harrastaa erilaista, tylsää, pikkusievää ja intohimottomampaa seksiä, niin mikä hän on arvioimaan? Pitäköön oman tapansa. Leffa on kuitenkin oma teoksensa. Joskus mua ottaa vaan niin päähän tollanen niuhotus.

Kohta lähdetään tapahtumaan, jossa on mainion kuuloista ohjelmaa, aiempina vuosina kirjaroviolla oli kuulema poltettu muun muassa Suomen laki ja raamattu:

15:15 Risteilymatkustajien valokuvaus 
15:15 Laivakissa Tiukun vegaaninen kasviskeittopäivällinen karjalanpiirakoilla, mehua lapsille 
18:40 Pukeudu merellisesti -kilpailun voittajat julkistetaan

18:50 Kirjeitä erikoiskirjeenvaihtajilta 
19:30 Bingo
22:00 Yhteisöllinen rituaali muinaisen mesopotamialaisen mäyräolennon manifestoitumiseksi
22:15 Kirjarovio