Ah, baletti!

Enpä olisi viisi vuotta sitten uskonut, että baletista tulee lempiharrastukseni! Oon aina ollut enemmän sellanen nykärityttö tai ehkä vielä enemmän joku jäykkä ja vahva bodarityyppi, jolla on ollut isot lihakset, leveät hartiat, kilpikonnaryhti ja poikamainen olemus. Myöhemmin olen huomannut, ettei balettitunnilla lenkkeilijän reisimuskeleista ole kauheasti hyötyä, paitsi ehkä joissain hypyissä.

Ensimmäisellä balettitunnilla muutama vuosi sitten tunsin kieltämättä itseni naurettavaksi ja oli todella vaikea suhtautua liikkeisiin tosissaan. Nyt kun tyyli on tullut tutuksi, on vaikea muistella, miksi hyvä ryhti ja linjaukset muka tuntuivat niin noloilta! Vieläkin joudun muistuttamaan itseäni vähän väliä pitkistä kyljistä ja isommasta aukikierrosta, eikä jalka nouse vielä kovinkaan ylös "grand battementeissa", mutta ainakaan kroppa ei heilu jalan heitossa enää ja ryhti on parantunut huimasti teinivuosista. Voimaa ja venyttelyä tietenkin pitäisi treenata paljon. Baletissa tarvitaan paljon kaikkia omituisia lihaksia, mitä ei muuten normaalielämässä tarvitse.

Tavallaan se on aika hauskaakin, kun on muuten tyyliltään ja olemukseltaa vähän poikamainen ja sitten yhtäkkiä on timmeissä vaatteissa lettinuttura päässä jossain balettitunnilla ja esittää joutsenta. Toisaalta aikuisena tällaiset tyylilliset luokittelut alkavat olla melko turhia... poikamainen, tyttömäinen, riippuu päivästä! Ja saahan ballerinakin olla androgyyni!

Baletin treenaamista on nyt ikävällä tavalla häirinnyt vuosia sitten akrobatiatunnilla "rusahtanut" ja sittemmin taas kovasti kipeytynyt isovarvas. Yksi kollega oli sitä mieltä, että pitäisi mennä kiireesti lääkärille selvittämään, onko siellä nivelrikko tai luuvika. Relevé tuntuu hyvin epämiellyttävältä ja lenkkeillessä varvas turpoaa tunnottomaksi. Kokemukseni lääkärillä käynneistä ovat vaan niin yhtä tyhjän kanssa. Silloin kun varvas alunperin rusahti (vuonna 2005 puolivolttia tehdessä rojahdin koko painollani alas varpaan päälle), en saanut asiaan mitään hoitoa, koska röntgenissä ei näkynyt mitään. Sen jälkeen varvas on ollut omillaan ja aina toisinaan kipeytyy ja puutuu. Nyt on kyllä pakko vaatia jokin selvitys tuosta, mikä siinä on. Pitkään jatkunut kipu, luuvika tai nivelvaurio ei kai ole mikään leikin asia?

Kylläpä auringosta saa ihan hitosti energiaa! Olen hoitanut jo tänään monta asiaa, muun muassa suunnitellut syksyn opintoja Helsingissä ja pessyt ikkunoita.

Erityisesti tämä liike tuottaa tuskaa kipeän varpaan kanssa.