Toisaalta on mukavaa palata Helsinkiin ja alkaa taas käydä enemmän esityksissä, museoissa, tavata enemmän ihmisiä ym. Jotenkin elämä täällä Vaasassa on ollut myös aika yksinäistä, kun emme tunne ketään muita kuin mun parikymppiset ja ruotsinkieliset koulukaverit ja pari hassua yksittäistä ihmistä. En oikein ole toisaalta jaksanut alkaa tutustumaankaan, kun on ollut tiedossa, että muutetaan pian pois.
Ruotsin puhuminen vaatii edelleen ponnisteluja. Sellainen leppoisa jutustelu ruotsiksi on mulle tosi vaikeaa. Asiat tulee töksäyteltyä suoraan ja tuntuu, että oma persoona katoaa kokonaan. Tietenkin pitäisi vaan puhua, puhua ja puhua. Niinhän sitä oppii. Ehkä jos olisin parikymppinen sinkku, voisin jäädä vielä tänne tunnustelemaan ilmapiiriä ja etsiskelemään paikkaani ja töitä, mutta nyt on luonnollinen ratkaisu muuttaa takaisin "ihmisten pariin".
Kaupunki on kiva ja kaunis mutta elämän sisältö on ollut vähän liian teatterikeskeistä. Toisaalta hyvä, on tullut keskityttyä siihen, mitä tulin tänne tekemäänkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti