Taapensin Vaskiluodon lenkkipolulle, jossa en ole koskaan aiemmin käynyt. Ihan tavallinen lenkkipolku se oli. Erona vaan aiemmin kokemiini lenkkipolkuihin Helsingissä oli se, että meri vilkkui puiden seasta.
Mä olen aika rutiineihin taipuvainen ja tykkään useimmiten juosta aina samaa hyväksi kokemaani polkua. Sää kuitenkin vaihtelee, lämpötilat, mielialat ja vuodenajat. Maisemat voi siis mun puolesta muuten pysyä samana. Mutta nyt oli kiva vähän avartaa maailmankuvaa ts. Vaasakuvaa. No huhhuh. Hurjaa uskaltamista kerrassaan! Hyvä puoli tuossa lenkkipolussa on se, että siinä tietää täsmälleen kuinka paljon on juossut. Se on ihan hyvä tieto tsemppaamisen ja jaksamisen kannalta.
Yhteensä lenkille tuli ehkä mittaa noin 8-9 kilometriä. Tein mielessäni listaa, mitä vielä pitää tehdä ennen kesää ja mitä haluan tehdä kesällä. Mä teen ylipäänsä mielessäni koko ajan erilaisia listoja. Teen niitä myös papereille. Ja muistikirjoihin. On muuten uskomatonta miten omista haaveistaan saa muodostettua stressin. Jos en haaveilisi mistään, ei mun myöskään tarvisi tehdä mitään haaveitteni eteen, kuten treenata piruettia, käsilläseisontaa tai opetella jotain ruotsinkielisiä repliikkejä.
Ajatukset ovat vielä kovin epämääräisiä ja stressi painaa kaikkien tekemättömien asioiden ja syksyä koskevien haaveiden suhteen, mutta ainakin odotan kesältä:
- paljon nuotiolla istumista
- uusien ihmisten tapaamista
- vanhojen kaverien tapaamista
- spontaanisuutta ja sosiaalisuutta (niitä erityisesti, koska usein olen aika kontorllifriikki erakko)
- aurinkoa
- tanssitreenejä
- lopputyöinspiraatiota ja saattamista päätökseen
- telttaretkiä
- mökkeilyä
- monien kirjojen lukemista
- uimista
- saunomista (Sompasaunailua nyt ainakin)
- kylmää siideriä
- jalkojen lilluttelua meressä/järvessä
- pyöräretkiä
- keskusteluja
- aamukahveja taivasalla
- mahdollisesti sooloesityksen aloittamista mutta ainakin nyt niitä tanssitreenejä
- joogaamista ja venyttelyä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti