Nyt on hyvä jatkaa eteenpäin! Paljon on opittavaa teatterin ja ohjaamisen saralla. Ja koska elämässä ei ole tarpeeksi haastetta, olenkin alkanut haaveilla koreografioiden tekemisestä. Ai mitenniin en osaa keskittyä.
Vielä on pari rästijuttua koululle kirjoittamatta koskien joulukuun ohjaustyön kurssia, vaikka virallisesti olenkin valmistunut. Pieni kynnys aloittaa on ehkä se, että jutut pitää kirjoittaa ruotsiksi ja yksi kirja pitää lukea englanniksi. Mutta näiden juttujen jälkeen olen vapaa! Luin esseetä varten nyt uudestaan Kaisa Korhosen vuonna 1997 toimittaman ohjaajahaastattelukirjan, Koirien ajama kettu. Olipa jännä kokemus palata kirjan pariin jälleen. Luin sen suurella innostuksella edellisen kerran juuri, kun olin saanut tiedon pääsystäni opiskelemaan teatteri-ilmaisun ohjaajaksi vuonna 2004. Tiesin tuolloin kirjan luettuani, että olen oikealla alalla. Kirja on edelleen inspiroiva ja nyt jo omalla tavallaan historiallinen.
Olemme lähdössä parin viikon päästä etelään kymmeneksi päiväksi ja sen jälkeen on heti bouffon-ilmaisun kurssi TeaKilla. Epämuodostuneista kehoista on siis kyse ja hyvin groteskista fyysisestä ilmaisusta. Kiinnostavaa! Olen myös mahdollisesti mukana eräässä lapsille suunnatussa tanssiteatteriproggiksessa esiintyjänä. Lisäksi kevät sisältää edelleen kovasti noita tanssiopintoja, naamioteatteria, sooloprojektia ja espanjan kielen kertausta. Työnhakua myös ahkerammin sitten tuon matkan jälkeen.
Ajattelin, että kunhan saan nuo vikat koulujutut tehtyä, voisin alkaa aktiivisemmin kirjoittaa tänne juttuja kirjoista joita luen, esityksistä joita näen ja joita teen ja muutenkin alkaa aktiivisemmin ja jäsentyneemmin tuottaa sisältöä. Kirjoittaminen on kuitenkin itsellekin ajatuksia avaavaa, huolimatta siitä, lukeeko näitä joku. Kirjoittamiseen käytetty aika ei ole mielestäni koskaan hukkaan heitettyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti