Joku pimeä kohtalo estää mua kertakaikkisesti tanssimasta ja oppimasta mitään! Juuri kun oli melkonen flow tunnilla ja ajattelin olevani flunssasta toipunut, niin jo muutamia kuukausia vihoitellut mikälie käsivarsilihas muuttui niin kipeäksi, etten pystynyt enää olemaan punnerrusasennossa millään, enkä melkeinpä edes nostamaan kättä ilmaan. Jossain vaiheessa oli pakko luovuttaa ja itku pääsi, kun sattui ja harmitti niin paljon. Varmaan siellä on jokin tulehdus.
Ei tuo nyt mitään niin maailman vakavinta ole, mutta ärsyttää niin paljon, jos tämän takia pitää olla viikkotolkulla tanssimatta! Rahat menee hukkaan ja aikaakin olen pyhittänyt nyt pelkästään tanssimiselle. Se lihas muljahti ensimmäisen kerran joskus syksyllä. Sitten se unohtui ja ilmeisesti vähän parani? Ja nyt se taas akrobatiatunnilla muutama viikko sitten muljahti ja siinä oli vielä sitten tosi monella tunnilla jotain punnerrusjuttuja sen jälkeen. Huono tuuri. Siitä lähtien se on vain kipeytynyt päivä päivältä. Buranakuuri pitäisi opettajan mukaan ottaa ja lepuuttaa sitä nyt kunnolla. ÄÄh. En jaksa lepuuttaa! Mutta pakko.
Tai no, lepo on ihan kivaa ja hyväksi, koska muutenkin olin ihan tokkurassa ja sekaisin siellä tunnilla; eilisen esseerupeaman ja espressoövereiden jälkeen sain nukuttua viime yönä kolme tuntia.
Tämä ilta menee Yle Areenan äänikirjoja kuunnellessa ja loikoillessa. Äänikirjat on kivoja! Nyt menossa Maria Jotunin Huojuva talo. Tosin se nyt on kaikkea muuta kuin kiva kirja.
 |
| Kuva: Marianne Kurki |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti